Vilpitön ystävyys.

Hyvää ystävänpäivää!
Olet varmaankin juonut ystävyyden maljan.
Meillä jokaisella on tarve löytää ystävä.
Jos haluaa olla yksin, se voi johtua pettymyksestä
ystävyyssuhteissa. Kukaan ei kuitenkaan halua kokea
sellaista pettymystä.
Oletko sinä vilpitön ystävä? Hienoa jos olet!
Olet myös itsesi ystävä ja jos etsit ystävää itsellesi,
tarjoa toki ensin oma ystävyytesi, vilpittömästi.
On hienoa olla ystävä, joka saa kuunnella toista.
On myös tärkeää että on ystävä jolle voi itse puhua
elämästään, huolista ja iloista.

Kateus ja toisen arvostelu ei kuulu ystävyyteen.
On mukavaa kuunnella miten hyvin ystävällä menee ja iloita
hänen kanssaan. Aito ystävä myös jakaa ja kantaa toisen taakkaa.

Toivon että sinulla on ystäviä ja rakastat heitä jokaista.
Et arvostele heidän tekemisiään tai puheitaan, vaan ovesi
on alati heille auki.
Kasvetaan ystävyydessä!

Lämmöllä Kaarina 241

Rahan energia.

Minulla on ollut aikoinaan käsitys, että raha on
pahasta. Sen puute jakaa ihmiset. Rahaa myös käytetään
asioihin, jotka eivät ole hyvästä/hyväksi.
Olisi paljon helpompaa jos ei olisi keksitty noita
sammakonnahkoja ja metallikiekkoja…
Mutta sitten pohdin asiaa toiselta kantilta:
Me tarvitsemme rahaa elääksemme täällä, on toki heitäkin
jotka tulevat toimeen hyvinkin vähällä ja ovat onnellisia.
Tarvitsemme myös toisia ihmisiä ja vedämme heitä puoleensa.
Miksi emme vetäisi myös rahaa puoleemme?
Kenties omilla ajatuksillamme estämme rahan virtaamisen?
Meidän kuuluiskin rakastaa rahaa, jotta vedämme sitä
magneetin tavoin puoleemme.
Kaikki ne asiat joita haluamme, meidän pitää vetää
rakkaudellisella tunteella puoleemme!

Kyllä, jotkut käyttävät rahaa vallan välineenä, joka on siis
negatiivista energiaa. Mutta eihän meidän tarvitse toimia samoin!
Sehän on ihan omassa harkinnassa miten tätä rahan energiaa
käytämme, positiivisiin asioihin vaiko negatiivisiin asioihin.
Kaikessahan on kysymys energiasta.

Omalta kohdaltani voin todeta, etten tietenkään halua olla itse
esteenä rahan virtaavalle energialle, joten opettelen rakastamaan
rahaa ja käytän sitä oikein, eli epäitsekkäästi.

– Kaarina 241

Luovuuden taikaloota.

Vaikka teinkin aarrekartan unelmiani varten,
päätin väkästellä myös taikalaatikon, ikään kuin
vahvistukseksi.
Tuli vain sellainen äkillinen tarve ihan heti
piti se laatikko saada. Noh, paffilootan löysin,
jonka ajattelin päällystää kauniilla lahjapaperilla,
jossa punaisia ruusuja, mutta se olikin loppunut!
No eiii! Hyllypaperia? Ei tietty sitäkään löytynyt.
No sitten muistin kauniit isot servettiliinat,
joissa kauniita ruusuja! Niistä teippasin kauniin
päällysteen laatikolle, se saa nyt luvan kelvata.
Laatikon päälle leikkasin sievän aukon, ikäänkuin
säästöposuussa, josta voi sujauttaa haluamansa kuvan.

Lootan kanteen kirjoitin ” Kaikki se, mitä tästä
laatikosta löytyy, on olemassa!”
Kerään lehdistä ja mistä vain kuvia, jotka esittävät sitä,
mitä minä haluan elämääni saada.
Auton kuvaa en ehtinyt siihen laittaa, kun maailmankaikkeus jo
toteutti sen toiveeni. Nyt on uudempi auto.
Nyt katselen asuntojen kuvia…
Laatikoksi sopii toki vaikka puinenkin laatikko, kaikki käy!

Mitä useammin pudotan kuvia tuohon lootaani, sitä
voimakkaammin keskityn toiveisiini ja kun toiveeni on
keskittynyt, sen elävämmäksi tunnen itseni ja energia virtaa!
Ja mikä parasta, kun olen toiveisiini keskittynyt ja innostunut,
toiveeni alkavat ilmentyä! Ja juu, sitä ei passaa lainkaan epäillä…

Näin minä pyydän ja odottelen sitten alkulähteen vastausta, olen
valmis ottamaan vastaan, luottaen siihen, että kun minä pyydän,
minä myös saan.

– Kaarina 241

Omantunnon asioita.

Tässä pohdin enkelten kanssa ihmisten omaatuntoa.
Minkälainen on omantunnon ääni? Eiköhän se ole sellainen hiljainen
kuiskaus jota ei kukaan muu kykene kuulemaan, paitsi enkelit.
Omatunto ihmisellä tietää kyllä milloin on tapahtumassa jotain,
mikä ei kertakaikkiaan ole oikein ja se myös tiedottaa asiasta
tunteella.
Vaikka omatunto kuinka kolkuttaisi, suu vain ei aukea ja niin
omatunto on vaijennettu.

Nyt minä olen mediasta seurannut vanhusten hoivapalvelujen
alasajoa. Kolkuttaakohan kenelläkään omatunto? Ehkä, ehkä ei.
Me ihmiset olemme yksilöinä niin erilaisia.
Joitain ohjaa ego,raha ja valta, silloin omatunto jätetään sivuun.
Toisia taas ohjaa sielu, tunne ja rakkaus, siellä myös omaatuntoa
kuunnellaan.
Rakkautta säteilevä ihminen on myös nöyrä sydämestään,
egolla jyräävä ei niinkään.
Omatunto jos mikä osaa erottaa pahan ja hyvän, se kolkuttelee jo
kun asia on vasta ajatuksen tasolla. Mistä se ääni sisimmässäsi tulee?
Olisiko tuo Alkulähteen ääni? Minusta se on juurikin sitä ja sitä pitää
ehdottomasti kuunnella! Noh, tämä on vain minun mielipiteeni.
Kuten sanoin meitä on moneksi.
Silti, tunnen nyt surua senioreiden puolesta, iltaisin ristin käteni ja
rukoilen kaikkien heidän puolestaan, kuin myös sitä, että päättäjät
ottaisivat enemmän näitä asioita sydämen asiakseen.

Lämmöllä – Kaarna 241

Talven vaikeus.

Kylmärintama pysyy, toki leudompaakin on luvassa.
Se on vain joteskin hankalaa täällä metsämökissä elellä
näin talviaikaan kun tulee pakkaset, jonka jälkeen lämpenee,
jysähtää viemäriputket jäähän niin pihasaunalla kuin tuvassakin.
Mitään putkiremppaa ei aleta tekemään, se vaatisi kallion
räjäyttämistä ja se ei käy. Saunalle meillä on tietty vielä
kantovesi. Niinpä!
Se on tätä askeettisen elämän ihanuutta!
Noh! Eipä tule aika pitkäksi kun tietää mitä on tekemistä,
toki sitä voisi jotain mieluisampaakin tehdä.
Kesällä tämä on toki aivan ihana paikka ja kesäpaikaksi tämä
taitaa jäädä…

Nyt siis olen pohtinut haavettani asumisesta rivitalossa tai
kerrostalossa, jompsin kumpsin. Lisäksi pitäisi vielä löytää
työpaikka, sillä muutto suuntautuu eri kaupunkiin.
Näitä asioita minä olen nyt alkamassa vakaasti luomaan,
kunhan ensin päätämme, kumpi asumismuoto tulee kysymykseen.
Tässä luomisessa käytän kuuluisaa vetovoiman lakia.
Saan mitä pyydän…

– Kaarina 241

Kyllä on kylmää.

No kyllä on taas kylmää! Tosin eilen oli meillä tämän talven
kylmin päivä, -27 pakkasta. Ei napannut mennä ulos lumihommiin.
Minä käyn aina kaikki arki-illat vieraan palveluksessa töissä,
joten säälin diesel autoni räjäyttämistä kylmiltään käyntiin,
siinä kun tuo vepasto on rikki.
Kyllä on niin kylmää, ettei leudoista talvista puhettakaan!
Minä veikkaan, että vielä tulee pieni jääkausi tulevaisuudessa.
Saa nähdä näenkö minä sen, tai koenko.
Noh, luontoäidin taidetta olen ihaillut, erilaisia kuvioita
muodostuu ikkunoihin ja pintoihin yleensä. Luonto on taiteellinen.
Kuurankukkia siis pukkaa.

Niin se, kun käyn illat töissä, minua ei tavoita linjoilta.
Työ haittaa siis tätä harrastusta… Yritän roikkua linjoilla
aamupäivisin ja joinakin yön tunteina. Kesällä olen enemmän
öisin linjalla, koska silloin olen yksin kotosalla.

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241

Täysikuu, superkuu ja kuunpimennys.

Se olisi taas täysikuu edessä joka on vieläpä superkuu
ja sen lisäksi kuunpimennys. Energiaa ja voimaa tulossa
siis moninkertaisesti! Nyt kannattaa kiireesti vielä
miettiä, mitä haluaisit olla ja luoda tämän vuoden aikana?
Ja tietty sitä, mikä estää tämän kaiken toteutumisen?
Nyt on otollinen aika vapautua vanhoista uskomuksista ja
peloista.

Onko sinulla vaikeuksia rakkauden runsauden vastaanotossa,
tai sen antamisessa? Pelkäätkö niitä kaikkia muutoksia
elämässäsi, mitä onnesi vaatisi?

Tulevana maanantaina 21.1, heti aamusta paneudu niihin
asioihin. Anna energian puhdistaa sinut niin, että loistat itse
valoa, saat enemmän voimaa käyttöösi.
Heitä nyt viimeistään jorpakkoon kaikki vanhat uskomukset,
sekä ne vääristyneet ajatusmallit, jotka ovat sinua ohjanneet
tähänastisessa elämässäsi ja ehkä jo aikaisemmissakin.
Kahleet irti nyt!

Antoisaa kuun aikaa sinulle! – Kaarina 241

Lohikäärmeiden päivä.

Tänään on tiistai ja huomenna, keskiviikkona vietämme
lohikäärmeiden päivää. Kyllä vain! Huomenna siis voimme
sytyttää kynttilän lohikäärmeille, näin kunnioittaen niitä.
Samalla tietysti kiitämme niitä avusta ,jota olemme saaneet
ja kaikesta siitä hyvästä, mitä ne ovat planeettamme eteen
tehneet. Arvostamme niitä.
Kannattaa jälleen lähettää Violettiliekin lohikäärmeitä
sinne, missä tiedät energioiden puhdistamista ja kohotusta
tarvittavan.
Lohikäärmeet kun ovat niin loistavia energioiden puhdistajia
ja kohottajia, koska ne pystyvät muuttamaan värähtelyään
hyvinkin mataliin energioihin.

Itse pyydän ihan omin sanoin omaa tulilohikäärmettäni
apuun, myös muille. Näillä oransseilla lohikäärmeillä on
hyvin avoin sydän. Ne puhdistavat ja valaisevat tieni ja
ovat hyvin suojelevia.
Jokaisella meillä on tällainen oma elementaalilohikäärme.

Haluatko tietää omasi? Kilauta minulle.

P. 0700 – 800 00 ja valitse Kaarina 241
Puhelun hinta 2,95€/min+pvm/mpm

Lämmöllä – Kaarina 241

Jauhosavikkaa pöytään.

Yritän tässä epätoivoisesti tyhjentää arkkupakastinta.
Marjoja kuluu kyllä ja löysin muutaman nyssäkän
jauhosavikkaa. No siitäpä tein munakkaan.
Tämä yleisesti rikkaruohona pidetty kasvi on
maultaan miedompi kuin pinaatti, mutta sen
c-vitamiinipitoisuus on suurempi kuin pinaatilla.
Jauhosavikka sisältää oksaalihappoa, joka liikaa
nautittuna aiheuttaa munuaiskiviä, koska oksaalihappo
sitoo kalsiumia munuaisiin.

Jauhosavikkahan soveltuu moneen, kuten: smoothieihin,
munakkaisiin, piiraisiin, keittoihin, lettuihin,
salaattiin ja paistoksiin.

Tällaisena metsämuorina tykkään kerätä kaikkia syötäviä
rikkaruohoja aina kesäisin. Jauhosavikan yleensä pakastan.
Talvella voi sitten käyttää ruuanlaitossa, kuten munakkaassa,
jota usein teen, höysteeksi lisään vain sipulia, savikkaa ja
mausteita. Että tämmöttis tänään.

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241

Luomisen tuskaa.

Se pukkaa luomisen tuskaa.
Sain joululahjaksi akryylivärit. Kyllä!
Tontut vissiinkin kuunnelleet haihattelujani.
Olisihan se mukavaa jos osaisi maalata tauluja.
Tiedä sitten miten kauan valkoinen taulunpohja siinä
möllöttäisi, niitä en ole vielä edes hommannut.

Koska viimeksi olen siveltimellä mitään maalannut?
Voi, siitä on aikaa yli 20 vuotta! Olin silloin vertais-
ohjaaja koulutuksessa ja piti maalata oma tunne isolle
arkille. Olen auttajana henkirikosuhrien läheisille,
nykyään itsenäisesti. Ryhmiä en enää vedä, enkä kuulu
enää mihinkään yhdistyksiin. Mutta siis, aikaa on todella
kulunut viimeisistä siveltimien vedoistani.

Ajattelin ostaa pikkuruisia taulunpohjia ja niihin maalata
symboleja jotka liittyvät Äiti Mariaan. Koen hänen energiansa
hyvin läheiseksi. Energia jota välitän, on aina hyvin äidillistä
ja hoivaavaa, kerovat kokijat. Tästä olen usein kuullut.

Nyt vain pohjia hommaamaan ja toimeksi! Ei sitä mitään menetä,
vaikkei osaisikaan, jokainen luo omalla tyylillään ja se on
tärkeintä että luo ja antaa virrata, mitä ikuna tuleekaan!

– Kaarina 241