Lisää jalokiviä.

Taas lisää jalokiviä!
Mikä sen mukavampaa kun hypistellä kauniita energisoivia kiviä.
Niitä tuli taas hommattua hoitoja ajatellen.
Käytän niitä hieronnassa, ovat siis vähän isompiä ja litteämpiä.

Jalokiviähän on käytetty maailman sivu tasapainottamiseen eri
kulttuureissa ja raamattukin sen kertoo. Ne välittivät voimaa
ja viisautta kantajalleen. Sen lisäksi että kivet ovat kauniita,
niitä arvostetaan tänäkin päivänä niiden parantavien ja harmonisoivien
vaikutusten vuoksi.

Kivet värähtelevät ja siihen niiden voima perustuukin.
Kaikella aineellisella on oma energiansa ja luonnonlakinsa, niin
ihmisillä, eläimillä, kasveilla, metalleilla, kuin kivilläkin.
Kovinta ainesta ovatkin jalokivet.
Jokainen ainehan muodostuu energiasta.

Jos haluat varmistaa itsellesi helpon tavan päivittäiseen hoitoon ja
sen ylläpitoon, kannattaa ostaa kivikorusarja.
Itseltäni löytyy muutamatkin sarjat, käytän niitä päivittäin sen mukaan,
miltä tuntuu. Valmistan kivivesiä, joita juon päivänmittaan.
Kiviterapiaa voi toteuttaa monella tavalla. Myös jalokivikosmetiikka
on ihan kiva juttu.

Kannattaa tutustua kivikansan kiehtovaan maailmaan!

– Kaarina 241

Sielu vastaan ego.

No niin!
Sillai se kului meikäläisen viikonvaihde, keskellä
sisäistä sotatilaa. Juu, en ymmärrä johtuiko mokoma
leijonaportista vaiko mistä lie, mutta aivan järkyn
yhteenoton sain aikaan sisälläni, koskien työjuttuja…
Egoni nostaa aina välillä päätään, mitä henkisempiin
asioihin olen menossa.

Tässä pohdin tosissani erästä henkistä kurssia,
joka minua kiinnostaisi. Egoni saikin siitä sitten
jonkinsortin hepulin ja rissasi oikein kunnolla yrittäen
tuoda järjenääntä, eli niitä rikkaruohoja esiin.
Järkevästi kyllä selitteli kuten:
” Eihän sulla ole rahaa!” tai ” Mitä silläkin rahalla saisi?
Ja mitä miehesikin sanoisi moisesta rahan haaskuusta?”
(Ja paljon muuta mitä en tähän laita.)

Aivan, raha tuntuu olevan jokapaikan vetokortti egolleni silloin,
kun on kyse jostain kivasta, josta sieluni nauttisi.

Sieluni taas sanoi: ” Kultaseni, älä tuosta välitä, ajattele
sensijaan itseäsi! Mitä sinä oikeasti haluat? Mieti ja toimi
siltä pohjalta! Luota siihen, että kaikki järjestyy ja rahat
riittää!Anna mennä ja iloitse! Muista yksi pikku juttu…minä
sinun sielusi olen aina oikeassa! Tunne! Kuuntele tunnettasi!”

Ja minähän kuuntelin, tunnetta, sieluani siis, luottaen siihen ja
maailmankaikkeuden pankkiin!
Mutta sen sanon, että osasipa olla pitkäveteinen kina,
ei hääviä ollenkaan.

Tunteella: – Kaarina 241

Leijonaportti.

Jälleen kerran olemme taas suurten muutosten kynnyksellä!
Viisaat kertovat,että olemme astumassa kiihtyneeseen
transformaatioaikaan! Leijonaportti – portaali alkoi avautua
26.7.-19, ja minä lujahdin sisään 2.8.-19, koska se on mahdollista.
Leijonaportti on täysin auki huomenna eli 8.8.-19.

Tämä on erittäin voimallista aikaa ja kaikkia kutsutaan nyt astumaan
portista sisään täyteen voimaan ja loistoon!
Portin vartijoina toimii kaksi kuninkaallista leijonaa, jotka
varmistavat, että ne jotka ovat tässä hetkessä tietoisia polustaan,
pääsevät sujuvasti portaalin läpi, ja pääsevät luomaan uuden elämän-
syklin tietoisesti.
Portti sulkeutuu 12.8.-19 mennessä.

Moni jää vielä portin ulkopuolelle hämmentyneenä kera pelokkaan egonsa.
Muista siis kuka olet ja mitä tulit tänne maaplaneetalle luomaan ja
kokemaan sieluna. Sinä olet ääretön valo-ja energiaolento!
Vaikka ympäristösi olisi kaaoksessa ja myrskyisää tunnetta tiedossa,
muista rauha sisimmässäsi, pidä se ja muista myös maadoittua.

Elämä saattaa olla yhtä draamaa ja vastoinkäymisiä pullollaan.
Sinun sisälläsi on silti rauhan, rakkauden ja turvallisuuden paikka.
Muista sekin aina!

Ja nyt, keskity siihen mitä haluat intohimoisesti luoda elämässäsi!
Astu Leijonaportista sisään ja tervehdi ylväitä leijonia!

– Kaarina 241

Metsämummin kuulumisia.

Nonniin! Täällä sitä taas ollaan ihanassa mäntymetsässä.
Pidin täältä linjoilta parinkuukauden loman ja kävin
pyörähtämässä kaupungissa.
Täytyy sanoa että tuo meikäläisen ”taikaloota” toimii kyllä.
Kaikki toiveeni on toteutuneet. Mutta… olisi pitänyt olla
laatimisessa tarkempi. Työ jota joskus olen tehnyt,
on muuttunut melkoisesti. Tiukka aikataulu ja vähän tekijöitä.
Raskasta vuorotyötä.
Noh, stressi pukkasi tulemaan ja verenpaineet nousi.
Lääkäri määräsi tähän lääkkeet ja vielä unettomuuteen
melatoniinia, mikä ei auttanut. Sattui olemaan äänekkäät
alakerran naapurit jotka hekin valvottivat, myös arkiöisin.

Jos en mitään muuta ole oppinut, niin ainakin osaan kuunnella
omaa kroppaani. Tajusin heti, ettei tämä ole minulle enää
sopivaa työtä ja irtisanoin itseni. Miksi näinkin mukavaa
kaveria kuin itseäni rääkkäisin? Rahan tähden? Ei.
Kyllä minä keksin jo uutta tekemistä ja ”taikalootassani”
on jo seuraavat unelmat kirjoitettuna.

Niinpä tein pikamuuton takaisin tänne metsään.
Se kävi helposti. Soitto vain ja riuskat miehet hakivat huonekalut,
jotka lahjoitin pois. Itse otin vain muut irtaimistoni,
jotka mahtuivat hyvinkin autooni.

Että se oli sellainen seikkailu se!
Ja arvaas vaan kuinka olen nauttinut täällä maalla olosta nyt.
Maahinenkin oli innoissaan paluustani ja huikkasi:
” Mitäs minä sanoin? Et tule siellä viihtymään!”
No niin…Enpä sanonut tuohon mitään.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Valoisin terveisin – Kaarina

Uusi alku.

Kesäinen tervehdys metsämummilta!
Viikonvaihde on mennyt ihmisillä juhlien merkeissä.
Onnea kaikille jotka ovat arvostelunsa saaneet,
sekä heille, joille ovet avautuvat uusiin mahdollisuuksiin!
Toivottavasti kaikilla on omat unelmansa, joita lähtevät
tavoittelemaan. Tärkeintähän on se, mimmosen lopputuloksen
on päättänyt luoda.

Minä puolestani availen myös uusia ovia. Tänään vietän jo
toista yötä uudessa kodissani ja huomenna aloitan vuorotyöt
niinikään uudessa työpaikassa. Tämä tarkoittaa myös sitä,
että olen ollut tiiviisti yhteydessä luonnonhenkiin,
selittäen heille, etten ole heitä jättämässä.
Etenkin maahinen tuntuu olevan joteskin loukaantunut,
vaikka yrittää mokoma näytellä välinpitämätöntä…
Hänen käytöksensäkin on muuttunut jotenkin pisteliääksi.
Noh, annan sen anteeksi, itse saattaisin käyttäytyä samoin
vastaavassa tilanteessa. Olen yrittänyt tolkuttaa hänelle,
etten jätä tätä paikkaa, vaan tulen aina käymään kun on vapaita.
Vastineeksi olen saanut vain mulkaisuja…mmh.

Tiedän myöskin sen, että tämä on vain väliaikainen tilanne.
Seikkailijan rohkeudella nyt yritän jotain muuta ja katson
mihin se johtaa. Voipi olla että jo vuoden kuluttua olenkin
jo jossain muualla ja eri hommissa.

Tästä lähtien luon itse tietoisesti oman elämäni,
ilman pelkoa. Jos pelottaa, niin tutkin itseäni ja syytä
moiseen, pyydän Arkkienkeli Urielin avukseni jos oikein tukalata
tuntuu. Itse työssäni tarvitsen myös Arkkienkeli Azraelin apuja.
Näitä kahta enkeliä olen pyytänyt työkavereikseni uuteen työhöni,
sillä tiedän että heitä tarvitaan.
Kohti uusia tuulia siis!

Lämmöllä -Kaarina 241

Rakastettu voikukka.

Voikukka herättää ristiriitaisia tunteita.
Toiset vihaavat sitä ja me hortoilijat rakastamme ja ihastumme
siihen aina uudelleen ja uudelleen. Onhan se monikäyttöinen
hyötykasvi. Itse syön kukat, lehdet ja juuret mutta en vartta.
Varren maitomainen neste käy hyvin syylien poistoon.
Voikukka on siitä hyvä, että sitä voi laittaa melkeinpä kaikkiin
ruokiin mukaan ja siitä saa hyvää simaa.
Juuret paahdan uunissa kahvin korvikkeeksi sikurin tapaan.
Paahdetun juuren tuoksu muistuttaakin kovasti kahvin tuoksua.
Toiset pakastavat voikukkaa, minä taas tykkään kuivata.

Minä olen unohtanut ruukkusalaatit kauppaan aina keväästä syksyyn ja
kerään kaikki vihreät salaattiainekset luonnon omasta puutarhasta.
Voileivänpäälle juustoa, tomaattia ja voikukan lehtiä, niin masukin
varmasti tykkää.

Voikukka puhdistaa maksaa, munuaisia ja verta. Se lisää sapeneritystä
ja juoksuttaa vessassa pissillä eli on virtsaneritystä lisäävä ja
näin myös turvotuksia poistava. Antaa vauhtia ruuansulatukselle, auttaen
siten vatsavaivoissa.

Voikukan keijukaiset ovat hyvin itseriittoisia ja suorastaan ylpeitä.
Voitto Voikukka aina rehentelee niiden kevätvirkeyttä, sillä kun aurinko
vähän maata lämmittää, nämä jo heräävät talviuniltaan ja aloittavat
työnsä täyttämällä kaikki mahdolliset paikat keltaisella valomerellä.
Ne iloitsevat suuresti työstään ja vaalivat voikukkia suurella rakkaudella.
Voitto kavereineen myös nauraa, ettei niitä voi syödä pois ja vaikka kuinka
niitä kitkisin kukkapenkistäni pois, he kyllä huolehtivat että uusi kukka
kasvaa siinä hetkessä uudestaan.

– Kaarina 241

Sinisiiven viesti.

Kyllä tämä lämmin kesän alku on ihana!
Sen seitsemän eri sorttista linnun liverrystä,
oikea konsertti ulkona. Siihen sekaan vielä kaikenmoiset
pörriäiset.
Eräs taiteilija ystäväni kysyi joko olen nähnyt sinisiiven?
Kyllä, näin jo niinä ensimmäisinä lämpöisinä päivinä.
Hän oli nyt myös kutsunut sinisiipeä tervehtimään itseään,
ja niin tämä pieni perhonen oli kevyesti keikkunut hänen luo.
No tottahan minä perässä, lähdin kutsumaan sinisiipeä omassa
puutarhassani, jonkin aikaa siinä kului, tunteja siis, ja kun
olin menossa huussipolulla, lenteli pikkarainen sinisiipi
minua vastaan. Se istahti keskelle polkua aivan eteeni.
Siinä sille juttelin kaikenlaista. Lähdin lompsimaan eteenpäin
perhonen vanavedessäni. Se kierteli ympärilläni ja istahti taas
eteeni, hyvä etten astunut päälle!

No kyllähän minä sitä kutsuin, mutta olisiko sillä petäti asiaa
minulle? Kun noin sitkeästi etteeni asettuu.
Onko iloni hävinnyt? No ei.
Tuliko tämä pikkarainen perhonen tuomaan elämääni keveyttä?
Todellakin! Ja toivottavasti. Onhan minulla muutos edessä,
uusi työpaikka ja muutto kaupunkiin. Siinä on minulle haastetta!
Värähtelyt täytyy nostaa kehossani ja perhosen voima auttaa siinä.
Ajatuksetkin on hyvä pitää selkeänä.

Perhonen kertoo, että mikään elämässä ei ole pysyvää, sillä elämä
muuttuu koko ajan. Siinä muutoksessa perhosen voima antaa rohkeutta
muuttaa elämää, iloisin mielin.
Elämä on aina seikkailua.

– Kaarina 241

Pysäyttävä meditaatio.

Minulla on tapana meditoida päivittäin.
Täytyy tunnustaa että alku oli silloin joskus
aloittaessa hankalaa. Nykyään sujuu hyvin.
Koen asian niin, että meditaatio ikäänkuin kohottaa
minua ja kykyäni lähestyä auttajiamme Valosta.

Meditaatio on minulle hiljentymistä ja rauhoittumista.
Silloin minä pysähdyn täydellisesti.
En toistele mitään mantraa. Suljen vain silmät soffalla,
tai ulkona pihakeinussa näin kesällä.
Hengitän muutaman kerran rauhallisesti syvään,tunnen miten
kehoni rentoutuu ja mieleni tyhjenee. Ympäristö häviää.
Tässä tilassa olen 10-20 min. Palaan takaisin, avaan silmäni,
venyttelen ja hissukseen jatkan päivääni.

Meditaatiossa minä kohtaan sisäisen jumaluuteni.
Meissä kaikissahan on sisäinen jumaluus,
jota myös alkulähteeksi kutsun.Meditaatiossa pääsen
ikäänkuin siihen todelliseen kotiin, josta olen lähtenyt.

Näin hiljentyen saan myös yhteyden oppaaseeni, enkeleihin,
sekä muihin Valon auttajiin, keijuja unohtamatta.

Kaarina 241

Suojelusenkeli kanssasi.

Niin, jokaisella meistä kulkee rinnalla ihka oma enkeli.
Suojelusenkeli suojelee, vahtii ja varmistaa…
Hän on ennenkaikkea paras ystäväsi.
Hän ei kuitenkaan voi estää ja suojella sinua ikäviltä
asioilta silloin, jos sielusi on valinnut ne koettelemukset
kasvun kokemuksekseen. Tämä on minusta tärkeä muistaa!!
Eli ei syytetä suojelusenkeliä, jos jotain ikävää tapahtuu.
Enkelisi kuitenkin tuo helpotusta tuskaan ja ahdistukseen,
et vain aina huomaa sitä. Hän auttaa sinua jatkamaan elämässä
eteenpäin ja kehoittaa luottamaan elämään.
Enkelisi tärkein tehtävä on pitää huolta kaikkein arvokkaimmasta,
eli sinun sielustasi.
Anna mahdollisuus enkelillesi, opettele kuulemaan häntä!

Sinä olet enkelillesi hyvin rakas.
Hän ymmärtää kaikki heikkoutesi ja tekosi, jotka eivät ihmisten
mielestä ole aina niin ymmärrettäviä…
Enkelisi kuitenkin yrittää parhaansa, jotta sinä oppisit
elämässäsi tekemään harkittuja, parempia ja rakkaudellisia
valintoja.
Hän muistuttaa sinua alati, että sinä olet tärkeä ja
rakkauden arvoinen.

– Kaarina 241

Ruusuja äidille.

Tätä kirjoittaessa on vasta perjantai.
Ylihuomenna juhlimme äitienpäivää.
Huomenna lähdemme kierrokselle ja käymme viemässä
ruusuja äitini ja poikani haudoille.
Poikani haudalle siksi, että hänet surmattiin äitienpäivän
aattona 29-vuotta sitten. Aikaa on kulunut, mutta minä
äitinä en häntä unohda.
Toki ei hän kaukanakaan ole, vaistoan hänet lähelläni,
edelleen.

Äiti Maria ja Arkkienkeli Maria ovat minua surun taipaleellani
auttaneet. Siksi varmaankin pystyn tuntemaan rakkautta,
myötätuntoa, sekä empatiaa väärintekijöitäkin kohtaan.
He ovat ladanneet minuun parantavan voiman energiaa,
silloin joskus ja edelleen. Olen myös ymmärtänyt, että saadakseni tätä
voimaa ja energiaa, minun täytyy myös välittää sitä muille,
eteenpäin. He antavat myös meille äideille toivoa ja rohkeutta.
He myös vastaavat lapsistaan huolissaan olevien äitien rukouksiin,
vaikka lapsoset olisivatkin jo aikuisia.Tämäkin tieto auttaa minua,
sillä onhan minulla kolme aikuista lasta…ja voit uskoa, että
minä pyyntöineni työllistän AE Mariaa ja Äiti Mariaa.
Täytyy myös huomauttaa, että minä en heitä mitenkään erottele,
heidän energiansa on niin samankaltainen.

Tässä myös runo, joka sopisi minulta äidilleni,
löysin sen Posetiivarien sivulta:

ÄITI ON KIELEN KAUNEIN SANA
Äiti on kielen kaunein sana.
Äiti on parhain lohduttaja.
Silloin kun maailma hylkii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti,
silloinkin vielä kun iäksi lähti.

Outi

Tähän runoon minäkin yhdyn ruusujen kera.
Mikä muuten voisikaan olla parempi kukka äidille,
kuin Pyhä ruusu,sillä:

Jumala ei voi olla kaikkialla,
siksi hän loi äidin.

Rakkaudellista äitienpäivää kaikille! – Kaarina 241