Rakkauden hoivaa.

Kun ihminen on oikein huolella hukassa, hän etsii mieluusti
lohtua epäoleellisista asioista. Ei kuitenkaan kannata
kerätä huolia itselleen elämänsä matkareppuun, matka kun
voi olla pitkä, eikä hukassakaan kannata kauaa luurata,
ettei eksy lopullisesti.Älä siis kulje pimeydessä, vaan
rakkaudellisesti valossa!
Pelko tulee pimeydestä, ei koskaan rakkaudesta eikä valosta.

Jos siis elämääsi pujahtaa tällainen vaikea hetki, pysy
rauhallisena, keskittyneenä ja rakkaudellisena, silloin olet
vahva ja selviydyt kyseisestä tilanteesta.
Näe myös itsesi valossa ja valo sisälläsi, se on vahvuutesi.
Kun tunnet olevasi täynnä vahvuutta ja luovasi myös turvaa,
olet rakkaudessa ja näin ollen olet rakkaus!

Mehän tiedämme, että se mihin keskitymme ja mitä ajattelemme,
saa kasvun voimaa. Kun keskityt muihin ja itseesi, suot muille
huolenpitoa ja hoivaa, rakkaus pääsee kasvamaan.
Rakkaus on valo, joka poistaa pimeyden.

Kun tunnet, että olet rakastettu ja myös itse annat tätä
parasta lääkettä, eli rakkautta, värähtelytasosi nousee,
jolloin myös yhteytesi enkeleihin helpottuu.
Intuitiosi vahvistuu, mikä onkin tuiki tärkeää, jos haluat
että elämässäsi tapahtuu muutoksia siihen suuntaan mikä
sinusta tuntuu parhaimmalta. Intuitiosi kun kertoo sen,
joten kuuntele sitä, eli tee niin kuin sydämesi sanoo!

– Kaarina 241

Henkimaailman neuvoja.

Tässä nyt toista kuukautta mennyt erlaisten tunnekirjojen
sekamelskassa ja nyt jotenkin ”uuvahdin” ja lähinnä kyllästyin
niinkin hyvään kaveriin kuin itseeni.
Koin asian niin, että minua loukattiin syvästi toisen ihmisen
välityksellä. Koin miten häntä kohdeltiin väärin ja se sattui minuun.
Koin sen loukkauksena, vaikkei se suoraan kohdistunutkaan minuun.

Tässä sitten eilen otin yhteyttä henkimaailmaan, en enkeleihin, vaan
edesmenneisiin. En normaalisti tee sitä, vaan olen enkeliyhteydessä,
mutta nyt koin tämän tarpeelliseksi. En myöskään koskaan sano itseäni
meedioksi. En yleensä välitä viestejä muille kuin itselleni, sillä tunnen
hengen johon otan yhteyden vain kun sitä tosissani tarvitsen.

Henkimaailma laittoi minua rakkaudellisesti ”ruotuun”.
Olen saanut mielipahaa ja hautonut sitä ja se taas estää rakkauden
luonnollisen virtaamisen. On vapauduttava vihasta, syyttämisestä sekä
suvaitsemattomuudesta, sillä se kaikki on negatiivista energiaa.
Minulla ei ole lupaa kontrolloida kenenkään polulleni osuvan tekemisiä
tai muitakaan aikaansaannoksia.
Voin ainoastaan kontrolloida omaa reagointiani muiden toimiin.

Niinpä tämä minun negatiivinen energiani tuli nyt poistaa anteeksiannolla.
Samalla kun annan anteeksi toiselle, annan anteeksi itselleni.
On tärkeää antaa anteeksi, eikä saa jäädä vellomaan asiaan.
Anteeksianto ei myöskään saa olla pelkkiä sanoja ilman tekoja.
Minun tulee olla nöyrä ja vaatimaton. Voin katsoa pinnallisesti toisten
virheitä, mutta tuoda esiin heistä vain sen, mikä heissä on hyvää.
Ego on se joka loukkaantuu. Sielun on parasta pysyä sellaisen yläpuolella.

Olen itse vastuussa omista ajatuksistani, jotka nyt tyhjennän kaikesta
kaunasta. Näin olkoon!

– Kaarina 241

Kiitollisuuden enkelit.

Kiitollisuus on yksi tärkeä luomisen ajatus, eli energia,
jota me säteilemme, kun sydämestämme kiitämme.
Sanotaan että kiitollisuus avaa ovet meille maailmankaikkeuden
runsauteen. Asiaa auttaa myös vankka usko, pyyteetön rakkaus,
asiaan luottaminen, sekä sen siunaaminen.

Antaminen ja saaminen ovat yhtä tärkeitä, mutta tulee muistaa,
että mitään lahjaa ei pidä pitää mitenkään itsestään selvänä.
Antaminen kun loppuu yleensä siihen.
Kun on kiitollinen saamastaan, hyvää tulee saamaan lisää.
Olkaamme kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä nyt on,
se on varmempi tapa vetää puoleensa lisää sitä mitä tarvitsee.

On ainakin kaksi enkeliä, arkkienkeli Gabriel ja arkkienkeli
Samuel, joiden puoleen voit kääntyä.
Jos olet menettänyt rahaa, arkkienkeli Gabriel auttaa siinä,
että saat menettämäsi rahat takaisin, kenties moninkertaisena,
jotain kautta.
Arkkienkeli Samuel taas auttaa avaamaan sydäntäsi, kyetäksesi
tuntemaan aitoa kiitollisuutta.

Pyydä molemmat enkelit mukaasi vaikkapa ulos hämmästelemään
luonnon monia ihmeitä. Voit vaikkapa luetella kaikki hyvät
asiat elämässäsi ja kiittää niistä jokaisesta erikseen.

Lisää yhteyttäsi enkeleihin, he odottavat sitä.

– Kaarina 241

Parasta oliiviöljyä.

Ja ihan nyt asiasta kukkaruukkuun, eli oliiviöljyyn.
Olen Kreetan saaren vankkumaton ihailija ja siitä joskus
sain kipinän öliiviöljyyn ja juurikin Memmas Knossos öljyyn.
Se on kyllä laadullisesti ihan parasta!

Oliiviöljy sisältää monia elimistölle hyvin hyödyllisiä yhdisteitä,
sekä lukuisia tärkeitä hivenaineita ja antioksidantteja,
K- ja E-vitamiinia ja montaa muuta mukavaa.

Öljyn tulehdusta alentavat ominaisuudet auttavat taistelemaan
kroonista tulehdusta ja sen aiheuttamia tauteja vastaan.
Tulehduksiahan pidetään yhtenä syynä erilaisiin sairauksiin,
kuten syöpään, diabetekseen sekä reumaan.

Oliiviöljyn tyydyttymättömät rasvahapot lisäävät elimistössä
hyvän kolesterolin määrää ja poistavat pahalaatuista kolesterolia.
Terveelliset rasvat alentavat verenpainetta, sekä alentavat riskiä
sairastua sydän- tai verisuonitauteihin. Näistä syistä itse käytän
Knossos Memmas öljyä ruuanlaitossa ja leivonnassa.

Käytän myös oliiviöljyä ihon ja hiusten hoitoon. Joskus käytän sitä
suihkuöljynä, jolloin se kosteuttaa ihoa. Meikin poistossa hyvä.
Hieronta öljynä tämä on aivan lyömätön!Tykkään kovasti läträtä
tällä öljyllä… Kuiviin kantapäihin myös hyvä apu.
Tämä käy siis aivan kaikkeen!
Mitenköhän sitä selvisin ennen Memmas Knossosta?

Öljyisiin tunnelmiin….. – Kaarina 241

Sisustus unelmia.

Siis ihan arkisten asioiden parissa mennyt
tämä kulunut viikko. Remppa jatkuu, seinät
saivat uudet värit ja ovet karmeineen tuli
maalattua.
Siinä kaiken keskellä piti välillä istahtaa
rätti kädessä unelmoimaan ja visioimaan tulevaa…

Näin huoneen sisustuksen, missä mikin huonekalu
tulee sijaitsemaan ja minkä värinen sisustus on.
Olohuoneessa on vihreä keidas, kukkia ja viherkasveja.
Peikonlehti pitää hommata! Se on varmasti mielenkiintoinen
kaveri. Kaikenlaisia muita kukkia kyllä jo löytyykin.
Ja joka huoneeseen pitää toki kasveja sijoittaa.

Olohuoneessa voisi pitää pieniä ryhmiä, koulutusta ja
istuntoja. Ai kun se olisikin ihanaa!
Myös hoitopöydälle löytyy paikka. Loppuisi reissuhommat,
kun kotona mahtuisi toimimaan.

Olen joskus vuosia sitten nähnyt unessa yksiön, jossa otin
asiakkaita vastaan mutta tämä huoneisto se ei kyllä ollut.
Päävärinä oli valkoinen ja nurkissa seisoi suuret
enkelipatsaat. Vaaleanpunaisia ruusuja oli vaaseissa
pitkin huonetta ja hoitopöytä keskellä lattiaa.

Rakastan valkoista väriä, mutta siippani huomioiden,
kaikki ei aina käy, hän ei pidä liiallisesta valkoisesta.
Nooh, kompromisseja täytyy tässäkin asiassa tehdä.
Yhtä kaikki, hyvä tästä tulee!

– Kaarina 241

Tunnetilan leikkiä.

Tunne leikkiä on kiva leikkiä alitajunnan kanssa,
se kun ei erottele mikä on feikkiä ja mikä totta!

Olen juurikin nyt siinä tilanteessa, että haluan
paremman työn ja lisää rahaa.
En vaadi paljoa, mutta nyt on laskuja…

Vetovoiman laki ei kuitenkaan vastaa sanoihin, vaan
niihin värähtelyihin, joita minusta säteilee.
On aivan sama mitä affirmaatioita viljelen puheessani,
eivät ne toki pahitteeksikaan ole, ne eivät vain yksin
riitä luomisen toteutumiseen.
Käyttämäni sanat eivät siis ole merkittäviä, vaan ja
ainoastaan se, miltä minusta TUNTUU.

Niinpä pitää ottaa rakas mielikuvitukseni taas kehiin,
ja sen avulla TUNTEA toiveeni jo täyttyneenä ja herkuttelen
kaikilla yksityiskohdilla mitä ikinä keksinkään, mielikuvissani.
Kun teen näin, en voi samaan aikaan tuntea toivomani
asian puutetta, ja se on tässä se idea!
Ja vaikkahan toiveeni ei ole vielä fyysisesti toteutunut,
värähtelyni on sama kuin jos asia olisi jo tapahtunut –
niinpä asian on TAPAHDUTTAVA!

Maailmankaikkeus vastaa värähtelyyni kummassakin tapauksessa
ja siitä seuraa, että ajatukseni ilmestyy tähän fyysiseen
todellisuuteeni. Ihanaa eikö?!

Katson aurinkoon, nostan käteni vastaanottavasti ja kiitän!

– Kaarina 241

Vaatimaton lahja.

Tässä on nyt muutama päivä tullut reissattua maalta kaupunkiin ja
pois. Ollaan rempattu kaupunki asuntoa, josta vuokralainen muutti
yllättäen taivaan kotiin. Niinpä päätimme että muutamme sinne itse
talviajaksi.
Jokseenkin on mehut puristettu, selkä kipeä jne.

Ystävätär katkaisi seinän hionta homman puhelulla. Kutsui meidät
syntymäpäivilleen. Ehtona kuitenkin on, ettei lahjaa saa viedä.
Materiaa kun on siunaantunut jo tarpeeksi.

Hän on luonnonläheinen taiteilijasielu ja sanoi, että kortti pitää
olla ja jos välttis jotain haluaa viedä kortin lisäksi, vaihtoehtona
on joko jokin luonnon kivi tai kelottunut oksa maasta.
No niin! Helppo nakki! Ei muuta kun katselemaan kivikokoelmaani
kallionpäällä, sieltä löytyy varmasti hänelle sopiva kivi.
Kenties jokin, joka vetää kipua pois? Tai jokin kaunis kivi.
Oheinen kuva, jonka tähän liitin, tuo minulle mieleen maahisten
taiteen.
Kelottuneita oksia ei nyt justiinsa löydy.

Me olemme sen verran erisorttista sakkia ystävämme kanssa, että
tyydymme vähään. Itse tehty kortti, tai jokin luonnosta löytynyt
aarre on meille mieluisa lahja.
Että aina ei tarvi mennä kauppaan ja olla pussi levällään, kun
haluaa jollekulle tuottaa hyvän mielen.

– Kaarina 241

Värähtelyn muuttaminen.

Juu, värähtelyä tässä olen joutunut, tai ainakin yrittänyt kohottaa.
Tunneskaala on ollut aikamoinen… Suuttumuksesta raivonpartaalle,
ja siitä totaaliseen turhautumiseen.
Kyllähän minä tiedän, että kun tiedostan mitä en halua, tunnistan toki
sen, mitä haluan.

Jos olen sairaana, tiedän tasan tarkkaan tahtovani parantua.
Tai jos rahat on vähissä, niinkuin joskus onkin, tiedän tahtovani lisää
rahaa. Sitten vain käännän huomioni siihen mitä haluan ja pidän
huomioni kohdistuneena siihen haluamaani asiaan, näin värähtelyni
siirtyy oikealle tasolle. Jaa helppoa? No ei aivan.

Tiedän että vedän itse puoleeni kaiken sen, mitä elämässäni tapahtuu.
Millaisia ajatuksia viljelen, sellaista satoa saan niittää.
Ajatukseni vetää magneetin tavoin lisää samankaltaisia ajatuksia ja
lopulta ajatus värähtely ilmeneekin jo fyysisellä tasolla elämässäni.

Sieluni tietää kyllä mitä se haluaa, jos kuitenkin jostain syystä
keskityn ajatukseen, joka ei ole sopusoinnussa sieluni kanssa, koen
sen kielteisenä tunteena ja energian virtaus vaimenee.
Niinpä on pikku pakko keskittyä siihen, minkälaisen tunteen haluaa
kokevansa, silloin kielteisyyden vetäminen puoleeni lakkaa, jonka
seurauksena alan houkutella kaikkea mahdollista myönteistä ja
olonikin taas tuntuu kohenevan.

Sieluni kyllä opastaa hyvien ja huonojen tunteiden avulla ymmärtämään,
ajattelenko sitä mitä haluan (hyvä tulee), vaiko sen puutetta
(kaikki menee päin honkia humisten).
Nyt onkin tullut noita humisevia honkia vastaan, joten värähtelyn nosto
on ollut aiheellista.

– Kaarina 241

Sadonkorjuun aikaa.

Marjat on jo kerätty pakkaseen, sienet työstetty ja
omakotitalon kokoiset puimurit pyörivät pelloilla,
onpa joku jo näemmä tehnyt syyskylvötkin.
Pelloilla näkyy suuria, muovitettuja pyöröpaaleja,
”jättiläislinnun munia” totesi eräs pienokainen kerran.

Yhteistyössä luonnon kanssa sato on yleensä taattu.
Se mitä kylvää ja hoitaa sydämellään, antaa yleensä
hyvän sadon, sillä keijut huolehtivat siitä muiden
luonnonhenkien kanssa.

Nauttikaamme siis kaikesta mitä luonto meille antaa!
Se antaa meille myös paljon ilon aiheita.

Mekin palasimme Lapista takaisin tänne metsämökkiimme,
tarkoituksena aloittaa syystyöt, eli puutarhan lepoon
laittaminen talveksi. Siinä on keijukaisillakin taas oma
hommansa, saattaa koko luonto lepoon.

Asiasta kukkaruukkuun, tuli mieleeni tuo, sitä niittää mitä
kylvää…kun joillakin ihmisillä on hyväksikäytön taipumus.
Ja sitten on nämä hyväksikäytetyt, että ethän sinä vain
kuulu jälkimmäiseen?
Jos sinulla on taipumusta antaa muiden käyttää sinua hyväkseen,
asiassa jos toisessakin, etkä saa siitä asianmukaista korvausta,
elämäsi ei ole tasapainossa.
Tämä on se asia jonka kanssa itse olen kamppaillut, ja päättänyt
että se loppuu. Jos joku ei sitä hyväksy, niin ei voi mitään.
On opittava pitämään puolensa ja kertomaan asiat suoraan, että
miten sinä asiat näet ja miltä sinusta tuntuu.

Mutta siis, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä mitä elämä
meille antaa, luottaen näin siihen, että saamme osaksemme
aina vain lisää runsautta!

– Kaarina 241

Pienen kuusen henki.

Pikainen tervehdys täältä Lapin lumon keskeltä!
Tuossa yhtenä päivänä kuljeskelin metsässä, toteamassa
jotta puolukat eivät olleet vielä täysin kypsiä.
Hyviä silti olivat…

Aikani siinä pällistellessä kiinnitin huomion pieneen kuuseen,
niitäkin täältä löytyy mäntyjen seasta.
Huomasin miten kuuseen alkoi muodostua lempeän ystävälliset
ja iloiset kasvot! Kuusikin taisi ymmärtää että minä näin sen.
Ja se alkoi viestittää:
”Pysähtyisitkö hetkeksi miettimään, auttaessasi muita,
ettet vain liikaa holhoa ja ole ylisuojelevainen?
Muista antaa jokaisen elää heidän omaa elämäänsä, ja tehdä ne
elämän omat valinnat itse, vaikka huomaisit että väärin menee
sinun mielestäsi.
Olet aina ystävä kaikille ja tarvittaessa kuunteleva korva,
silti älä ota muiden murheita kannettavaksesi, sillä ne eivät
sinulle enää kuulu, eivät vaikka kyse olisi rakkaimmista ihmisistä.
Jokaisen on kuljettava oma tiensä, jonka varrella voit toki olla
neuvonantaja, muista olla positiivinen, oli asia mikä tahansa ja
nähdä asiat parhainpäin jo etukäteen”.

Juurikin niin! Tuota minä tarvitsin, vaikka se vaikealta välillä
tuntuukin toteuttaa…

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241