Sisustus unelmia.

Siis ihan arkisten asioiden parissa mennyt
tämä kulunut viikko. Remppa jatkuu, seinät
saivat uudet värit ja ovet karmeineen tuli
maalattua.
Siinä kaiken keskellä piti välillä istahtaa
rätti kädessä unelmoimaan ja visioimaan tulevaa…

Näin huoneen sisustuksen, missä mikin huonekalu
tulee sijaitsemaan ja minkä värinen sisustus on.
Olohuoneessa on vihreä keidas, kukkia ja viherkasveja.
Peikonlehti pitää hommata! Se on varmasti mielenkiintoinen
kaveri. Kaikenlaisia muita kukkia kyllä jo löytyykin.
Ja joka huoneeseen pitää toki kasveja sijoittaa.

Olohuoneessa voisi pitää pieniä ryhmiä, koulutusta ja
istuntoja. Ai kun se olisikin ihanaa!
Myös hoitopöydälle löytyy paikka. Loppuisi reissuhommat,
kun kotona mahtuisi toimimaan.

Olen joskus vuosia sitten nähnyt unessa yksiön, jossa otin
asiakkaita vastaan mutta tämä huoneisto se ei kyllä ollut.
Päävärinä oli valkoinen ja nurkissa seisoi suuret
enkelipatsaat. Vaaleanpunaisia ruusuja oli vaaseissa
pitkin huonetta ja hoitopöytä keskellä lattiaa.

Rakastan valkoista väriä, mutta siippani huomioiden,
kaikki ei aina käy, hän ei pidä liiallisesta valkoisesta.
Nooh, kompromisseja täytyy tässäkin asiassa tehdä.
Yhtä kaikki, hyvä tästä tulee!

– Kaarina 241

Sadonkorjuun aikaa.

Marjat on jo kerätty pakkaseen, sienet työstetty ja
omakotitalon kokoiset puimurit pyörivät pelloilla,
onpa joku jo näemmä tehnyt syyskylvötkin.
Pelloilla näkyy suuria, muovitettuja pyöröpaaleja,
”jättiläislinnun munia” totesi eräs pienokainen kerran.

Yhteistyössä luonnon kanssa sato on yleensä taattu.
Se mitä kylvää ja hoitaa sydämellään, antaa yleensä
hyvän sadon, sillä keijut huolehtivat siitä muiden
luonnonhenkien kanssa.

Nauttikaamme siis kaikesta mitä luonto meille antaa!
Se antaa meille myös paljon ilon aiheita.

Mekin palasimme Lapista takaisin tänne metsämökkiimme,
tarkoituksena aloittaa syystyöt, eli puutarhan lepoon
laittaminen talveksi. Siinä on keijukaisillakin taas oma
hommansa, saattaa koko luonto lepoon.

Asiasta kukkaruukkuun, tuli mieleeni tuo, sitä niittää mitä
kylvää…kun joillakin ihmisillä on hyväksikäytön taipumus.
Ja sitten on nämä hyväksikäytetyt, että ethän sinä vain
kuulu jälkimmäiseen?
Jos sinulla on taipumusta antaa muiden käyttää sinua hyväkseen,
asiassa jos toisessakin, etkä saa siitä asianmukaista korvausta,
elämäsi ei ole tasapainossa.
Tämä on se asia jonka kanssa itse olen kamppaillut, ja päättänyt
että se loppuu. Jos joku ei sitä hyväksy, niin ei voi mitään.
On opittava pitämään puolensa ja kertomaan asiat suoraan, että
miten sinä asiat näet ja miltä sinusta tuntuu.

Mutta siis, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä mitä elämä
meille antaa, luottaen näin siihen, että saamme osaksemme
aina vain lisää runsautta!

– Kaarina 241

Vahvistava rubiini.

Terveiset täältä Lapista!
Kävin taas kiusaamassa erästä geologia ja juttelemassa
kivien energioista, se on asia johon hän ei suostu uskomaan….
No, en minä hänelle näkemyksiäni tuputa, en suinkaan!

Ostin häneltä ametisteja ja pari pikkuruista rubiinia.
Rubiinit käytän omiin juttuihini, josta asiakkaatkin saavat
nauttia.
Rubiini on punaisen sävyinen kivi ja kuuluu korundeihin.
Se on hallitsijoiden kivi.

Rubiinin punainen hehku antaa rohkeutta ja lisää vaurautta.
Se myös suojelee omaisuutta varkailta.
Vilukissalle rubiini on oiva kivi, sillä se laittaa veren
kiertämään ja lämmittää.
Rubiini on täydellisyyteen pyrkivän kivi, se edustaa uusia
ideoita ja yllyttää spontaaniin toimintaan.
Ennen kaikkea se antaa voimaa niin keholle kuin mielellkin.

Rubiini on sydämen kivi ja tukee sydämen viisaudessa, mutta
hoitaa ja vahvistaa myös juurichakraa.
Kivi auttaa kaikissa rakkauteen liittyvissä asioissa,
kiihottaen ja motivoiden intohimon valtaan.
Tämä kivi vahvistaa muutosten keskellä, ohjaten viisaisiin
ratkaisuihin ja valintoihin.
Rubiinia on hyvä kantaa kehon vasemmalla puolella, se sopii
nilkkakoruksi tai sormukseksi.

– Kaarina 241

Lisää jalokiviä.

Taas lisää jalokiviä!
Mikä sen mukavampaa kun hypistellä kauniita energisoivia kiviä.
Niitä tuli taas hommattua hoitoja ajatellen.
Käytän niitä hieronnassa, ovat siis vähän isompiä ja litteämpiä.

Jalokiviähän on käytetty maailman sivu tasapainottamiseen eri
kulttuureissa ja raamattukin sen kertoo. Ne välittivät voimaa
ja viisautta kantajalleen. Sen lisäksi että kivet ovat kauniita,
niitä arvostetaan tänäkin päivänä niiden parantavien ja harmonisoivien
vaikutusten vuoksi.

Kivet värähtelevät ja siihen niiden voima perustuukin.
Kaikella aineellisella on oma energiansa ja luonnonlakinsa, niin
ihmisillä, eläimillä, kasveilla, metalleilla, kuin kivilläkin.
Kovinta ainesta ovatkin jalokivet.
Jokainen ainehan muodostuu energiasta.

Jos haluat varmistaa itsellesi helpon tavan päivittäiseen hoitoon ja
sen ylläpitoon, kannattaa ostaa kivikorusarja.
Itseltäni löytyy muutamatkin sarjat, käytän niitä päivittäin sen mukaan,
miltä tuntuu. Valmistan kivivesiä, joita juon päivänmittaan.
Kiviterapiaa voi toteuttaa monella tavalla. Myös jalokivikosmetiikka
on ihan kiva juttu.

Kannattaa tutustua kivikansan kiehtovaan maailmaan!

– Kaarina 241

Sielu vastaan ego.

No niin!
Sillai se kului meikäläisen viikonvaihde, keskellä
sisäistä sotatilaa. Juu, en ymmärrä johtuiko mokoma
leijonaportista vaiko mistä lie, mutta aivan järkyn
yhteenoton sain aikaan sisälläni, koskien työjuttuja…
Egoni nostaa aina välillä päätään, mitä henkisempiin
asioihin olen menossa.

Tässä pohdin tosissani erästä henkistä kurssia,
joka minua kiinnostaisi. Egoni saikin siitä sitten
jonkinsortin hepulin ja rissasi oikein kunnolla yrittäen
tuoda järjenääntä, eli niitä rikkaruohoja esiin.
Järkevästi kyllä selitteli kuten:
” Eihän sulla ole rahaa!” tai ” Mitä silläkin rahalla saisi?
Ja mitä miehesikin sanoisi moisesta rahan haaskuusta?”
(Ja paljon muuta mitä en tähän laita.)

Aivan, raha tuntuu olevan jokapaikan vetokortti egolleni silloin,
kun on kyse jostain kivasta, josta sieluni nauttisi.

Sieluni taas sanoi: ” Kultaseni, älä tuosta välitä, ajattele
sensijaan itseäsi! Mitä sinä oikeasti haluat? Mieti ja toimi
siltä pohjalta! Luota siihen, että kaikki järjestyy ja rahat
riittää!Anna mennä ja iloitse! Muista yksi pikku juttu…minä
sinun sielusi olen aina oikeassa! Tunne! Kuuntele tunnettasi!”

Ja minähän kuuntelin, tunnetta, sieluani siis, luottaen siihen ja
maailmankaikkeuden pankkiin!
Mutta sen sanon, että osasipa olla pitkäveteinen kina,
ei hääviä ollenkaan.

Tunteella: – Kaarina 241

Metsämummin kuulumisia.

Nonniin! Täällä sitä taas ollaan ihanassa mäntymetsässä.
Pidin täältä linjoilta parinkuukauden loman ja kävin
pyörähtämässä kaupungissa.
Täytyy sanoa että tuo meikäläisen ”taikaloota” toimii kyllä.
Kaikki toiveeni on toteutuneet. Mutta… olisi pitänyt olla
laatimisessa tarkempi. Työ jota joskus olen tehnyt,
on muuttunut melkoisesti. Tiukka aikataulu ja vähän tekijöitä.
Raskasta vuorotyötä.
Noh, stressi pukkasi tulemaan ja verenpaineet nousi.
Lääkäri määräsi tähän lääkkeet ja vielä unettomuuteen
melatoniinia, mikä ei auttanut. Sattui olemaan äänekkäät
alakerran naapurit jotka hekin valvottivat, myös arkiöisin.

Jos en mitään muuta ole oppinut, niin ainakin osaan kuunnella
omaa kroppaani. Tajusin heti, ettei tämä ole minulle enää
sopivaa työtä ja irtisanoin itseni. Miksi näinkin mukavaa
kaveria kuin itseäni rääkkäisin? Rahan tähden? Ei.
Kyllä minä keksin jo uutta tekemistä ja ”taikalootassani”
on jo seuraavat unelmat kirjoitettuna.

Niinpä tein pikamuuton takaisin tänne metsään.
Se kävi helposti. Soitto vain ja riuskat miehet hakivat huonekalut,
jotka lahjoitin pois. Itse otin vain muut irtaimistoni,
jotka mahtuivat hyvinkin autooni.

Että se oli sellainen seikkailu se!
Ja arvaas vaan kuinka olen nauttinut täällä maalla olosta nyt.
Maahinenkin oli innoissaan paluustani ja huikkasi:
” Mitäs minä sanoin? Et tule siellä viihtymään!”
No niin…Enpä sanonut tuohon mitään.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Valoisin terveisin – Kaarina

Rakastettu voikukka.

Voikukka herättää ristiriitaisia tunteita.
Toiset vihaavat sitä ja me hortoilijat rakastamme ja ihastumme
siihen aina uudelleen ja uudelleen. Onhan se monikäyttöinen
hyötykasvi. Itse syön kukat, lehdet ja juuret mutta en vartta.
Varren maitomainen neste käy hyvin syylien poistoon.
Voikukka on siitä hyvä, että sitä voi laittaa melkeinpä kaikkiin
ruokiin mukaan ja siitä saa hyvää simaa.
Juuret paahdan uunissa kahvin korvikkeeksi sikurin tapaan.
Paahdetun juuren tuoksu muistuttaakin kovasti kahvin tuoksua.
Toiset pakastavat voikukkaa, minä taas tykkään kuivata.

Minä olen unohtanut ruukkusalaatit kauppaan aina keväästä syksyyn ja
kerään kaikki vihreät salaattiainekset luonnon omasta puutarhasta.
Voileivänpäälle juustoa, tomaattia ja voikukan lehtiä, niin masukin
varmasti tykkää.

Voikukka puhdistaa maksaa, munuaisia ja verta. Se lisää sapeneritystä
ja juoksuttaa vessassa pissillä eli on virtsaneritystä lisäävä ja
näin myös turvotuksia poistava. Antaa vauhtia ruuansulatukselle, auttaen
siten vatsavaivoissa.

Voikukan keijukaiset ovat hyvin itseriittoisia ja suorastaan ylpeitä.
Voitto Voikukka aina rehentelee niiden kevätvirkeyttä, sillä kun aurinko
vähän maata lämmittää, nämä jo heräävät talviuniltaan ja aloittavat
työnsä täyttämällä kaikki mahdolliset paikat keltaisella valomerellä.
Ne iloitsevat suuresti työstään ja vaalivat voikukkia suurella rakkaudella.
Voitto kavereineen myös nauraa, ettei niitä voi syödä pois ja vaikka kuinka
niitä kitkisin kukkapenkistäni pois, he kyllä huolehtivat että uusi kukka
kasvaa siinä hetkessä uudestaan.

– Kaarina 241

Pysäyttävä meditaatio.

Minulla on tapana meditoida päivittäin.
Täytyy tunnustaa että alku oli silloin joskus
aloittaessa hankalaa. Nykyään sujuu hyvin.
Koen asian niin, että meditaatio ikäänkuin kohottaa
minua ja kykyäni lähestyä auttajiamme Valosta.

Meditaatio on minulle hiljentymistä ja rauhoittumista.
Silloin minä pysähdyn täydellisesti.
En toistele mitään mantraa. Suljen vain silmät soffalla,
tai ulkona pihakeinussa näin kesällä.
Hengitän muutaman kerran rauhallisesti syvään,tunnen miten
kehoni rentoutuu ja mieleni tyhjenee. Ympäristö häviää.
Tässä tilassa olen 10-20 min. Palaan takaisin, avaan silmäni,
venyttelen ja hissukseen jatkan päivääni.

Meditaatiossa minä kohtaan sisäisen jumaluuteni.
Meissä kaikissahan on sisäinen jumaluus,
jota myös alkulähteeksi kutsun.Meditaatiossa pääsen
ikäänkuin siihen todelliseen kotiin, josta olen lähtenyt.

Näin hiljentyen saan myös yhteyden oppaaseeni, enkeleihin,
sekä muihin Valon auttajiin, keijuja unohtamatta.

Kaarina 241

Suojelusenkeli kanssasi.

Niin, jokaisella meistä kulkee rinnalla ihka oma enkeli.
Suojelusenkeli suojelee, vahtii ja varmistaa…
Hän on ennenkaikkea paras ystäväsi.
Hän ei kuitenkaan voi estää ja suojella sinua ikäviltä
asioilta silloin, jos sielusi on valinnut ne koettelemukset
kasvun kokemuksekseen. Tämä on minusta tärkeä muistaa!!
Eli ei syytetä suojelusenkeliä, jos jotain ikävää tapahtuu.
Enkelisi kuitenkin tuo helpotusta tuskaan ja ahdistukseen,
et vain aina huomaa sitä. Hän auttaa sinua jatkamaan elämässä
eteenpäin ja kehoittaa luottamaan elämään.
Enkelisi tärkein tehtävä on pitää huolta kaikkein arvokkaimmasta,
eli sinun sielustasi.
Anna mahdollisuus enkelillesi, opettele kuulemaan häntä!

Sinä olet enkelillesi hyvin rakas.
Hän ymmärtää kaikki heikkoutesi ja tekosi, jotka eivät ihmisten
mielestä ole aina niin ymmärrettäviä…
Enkelisi kuitenkin yrittää parhaansa, jotta sinä oppisit
elämässäsi tekemään harkittuja, parempia ja rakkaudellisia
valintoja.
Hän muistuttaa sinua alati, että sinä olet tärkeä ja
rakkauden arvoinen.

– Kaarina 241

Ruusuja äidille.

Tätä kirjoittaessa on vasta perjantai.
Ylihuomenna juhlimme äitienpäivää.
Huomenna lähdemme kierrokselle ja käymme viemässä
ruusuja äitini ja poikani haudoille.
Poikani haudalle siksi, että hänet surmattiin äitienpäivän
aattona 29-vuotta sitten. Aikaa on kulunut, mutta minä
äitinä en häntä unohda.
Toki ei hän kaukanakaan ole, vaistoan hänet lähelläni,
edelleen.

Äiti Maria ja Arkkienkeli Maria ovat minua surun taipaleellani
auttaneet. Siksi varmaankin pystyn tuntemaan rakkautta,
myötätuntoa, sekä empatiaa väärintekijöitäkin kohtaan.
He ovat ladanneet minuun parantavan voiman energiaa,
silloin joskus ja edelleen. Olen myös ymmärtänyt, että saadakseni tätä
voimaa ja energiaa, minun täytyy myös välittää sitä muille,
eteenpäin. He antavat myös meille äideille toivoa ja rohkeutta.
He myös vastaavat lapsistaan huolissaan olevien äitien rukouksiin,
vaikka lapsoset olisivatkin jo aikuisia.Tämäkin tieto auttaa minua,
sillä onhan minulla kolme aikuista lasta…ja voit uskoa, että
minä pyyntöineni työllistän AE Mariaa ja Äiti Mariaa.
Täytyy myös huomauttaa, että minä en heitä mitenkään erottele,
heidän energiansa on niin samankaltainen.

Tässä myös runo, joka sopisi minulta äidilleni,
löysin sen Posetiivarien sivulta:

ÄITI ON KIELEN KAUNEIN SANA
Äiti on kielen kaunein sana.
Äiti on parhain lohduttaja.
Silloin kun maailma hylkii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti,
silloinkin vielä kun iäksi lähti.

Outi

Tähän runoon minäkin yhdyn ruusujen kera.
Mikä muuten voisikaan olla parempi kukka äidille,
kuin Pyhä ruusu,sillä:

Jumala ei voi olla kaikkialla,
siksi hän loi äidin.

Rakkaudellista äitienpäivää kaikille! – Kaarina 241