Tätä kirjoittaessa on vasta perjantai.
Ylihuomenna juhlimme äitienpäivää.
Huomenna lähdemme kierrokselle ja käymme viemässä
ruusuja äitini ja poikani haudoille.
Poikani haudalle siksi, että hänet surmattiin äitienpäivän
aattona 29-vuotta sitten. Aikaa on kulunut, mutta minä
äitinä en häntä unohda.
Toki ei hän kaukanakaan ole, vaistoan hänet lähelläni,
edelleen.
Äiti Maria ja Arkkienkeli Maria ovat minua surun taipaleellani
auttaneet. Siksi varmaankin pystyn tuntemaan rakkautta,
myötätuntoa, sekä empatiaa väärintekijöitäkin kohtaan.
He ovat ladanneet minuun parantavan voiman energiaa,
silloin joskus ja edelleen. Olen myös ymmärtänyt, että saadakseni tätä
voimaa ja energiaa, minun täytyy myös välittää sitä muille,
eteenpäin. He antavat myös meille äideille toivoa ja rohkeutta.
He myös vastaavat lapsistaan huolissaan olevien äitien rukouksiin,
vaikka lapsoset olisivatkin jo aikuisia.Tämäkin tieto auttaa minua,
sillä onhan minulla kolme aikuista lasta…ja voit uskoa, että
minä pyyntöineni työllistän AE Mariaa ja Äiti Mariaa.
Täytyy myös huomauttaa, että minä en heitä mitenkään erottele,
heidän energiansa on niin samankaltainen.
Tässä myös runo, joka sopisi minulta äidilleni,
löysin sen Posetiivarien sivulta:
ÄITI ON KIELEN KAUNEIN SANA
Äiti on kielen kaunein sana.
Äiti on parhain lohduttaja.
Silloin kun maailma hylkii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti,
silloinkin vielä kun iäksi lähti.
Outi
Tähän runoon minäkin yhdyn ruusujen kera.
Mikä muuten voisikaan olla parempi kukka äidille,
kuin Pyhä ruusu,sillä:
Jumala ei voi olla kaikkialla,
siksi hän loi äidin.
Rakkaudellista äitienpäivää kaikille! – Kaarina 241
