Category: Luonto

Poimulehden voimaa.

No nyt sitä olisi taas tarjolla, lempeää hoitavaa poimulehteä,
meidän niin rakkaan luontoäidin aarreaitassa.
Poimulehti on ehdottomasti minun kasvini. Sen energia tukee
naisen voimaa. Ikuisen nuoruuden saa kun pesee kastepisaroilla
kasvonsa… Toki tällä kasvilla on merkitystä rohdoksena, sillä
se hoitaa limakalvoja ja estää tulehduksia, sekä parantaa ruuan-
sulatusta. Poimulehti on myös hyvinkin tunnettu naisten kasvina,
hormonitoimintaa tasapainottavan ja kuukautis-ja vaihdevuosi
vaivoja lievittävän vaikutuksensa vuoksi.

Lehtiä voi murskata haavojen päälle estämään tulehdusta ja
edistämään arpeutumista. Voi käyttää teen muodossa, salaatteihin,
tai smootthieksi, sekä valmistaa kasvovettä. Ei kokokylpykään
ole varmasti hassumpi, saattaa näet lisätä maagista viehätysvoimaa,
sillä sanotaanhan lehdillä olevien vesipisaroiden olevan taivaallista
taikavettä!

– Kaarina 241

Äiti Maan päivä.

Tänään 22.4. vietämme Kansainvälistä Äiti Maan päivää.
Näin muistaisimme elää arjessamme harmoniassa luonnon kanssa,
ja jotta niin nykyisillä kuin myös tulevilla sukupolvilla,
olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainoista elämää.

Itse sytytän kynttilän päivän kunniaksi ja yhdistän itseni rukouksin
Äiti Maan voimaan. Gaia tarvitsee apuamme pitääkseen energiat korkealla.
Nyt kannattaakin kiinnittää huomio ympäristökayttäytymiseesi ja samalla
tehdä tarvittavia muutoksia toimiisi, jos on tarpeen.
Jos ja kun sää sallii, olen tämän päivän ulkona, luonnossa tavaten
luonnonhenkiä, pitkän talven jälkeen.

Kaikki mikä edesauttaa maapallon hyvinvointia, voimistaa ja auttaa Gaiaa.
Tunne Äiti Maan vahva feminiininen energia. Hän vahvistaa myös sinussa
feminiinisiä ominaisuuksia.
Myös enkelit muistuttavat, että kun haluaa työskennellä heidän kanssaan,
pitää muistaa aina yhdistyä Äiti Maan energioihin ja maadoittua,
koska Taivasten Valtakunta taas säteilee maskuliinista energiaa.

Enkelein – Kaarina 241

Vedellä on muisti.

Huomenna 22.3. vietämme maailman vesipäivää.
Vesi on meille elintärkeää, sillä olemme siitä täysin
riippuvaisia, sillä me koostumme suureksi osaksi vedestä.
Veri on meriveden kaltaista suolaliuosta.
Parasta vettä saa lähteestä tai purosta. Lapissa
ollessani käytän yleensä purovettä. Puhdas vesi on
parasta juotavaa mitä tiedän.
Erityisesti vuoristopurojen vesi on hyvää, sen lähteiden
läheisyydessä ihminen paranee nopeammin, koska vesi on
puhdasta ja siihen on liuennut sopivasti maan mineraaleja.
Mikä on parempaa kuin viraavan puron vesi?

Vedellä tiedetään olevan muisti. Ääni vaikuttaa siihen ja
luo veteen muotoja. Vesimolekyylit muodostavat kukin
omanlaisensa kuvion.
Puhdas, luonnollinen vesi muodostaa harmonisia kuvioita.
Likaisen veden kuviot ovat hajonneita.
Musiikki, puhe ja kauniit sanat, kuten rukous saavat veden
kuvion muuttumaan kauniiksi.
Rumat sanat ja ikävä puhe taas hajoittaa kuviorakenteen.
Raskas musiikki tekee saman.

Itse olen jo vuosia laittanut vettä lasiseen kannuun ja
kirjoittanut paperille kauniita sanoja:
Kiitos, rakstan sinua, olet tärkeä! Olen teipannut tekstit
kannun ulkopuolelle, niin että vesi lukee ne.
Samoin olen leikannut kauniita kuvia ja teipannut ne
kannun kylkeen.
Kesäisin käyn siunaamassa eri vesistöjä.

Meidän täytyy oppia kunnioittamaan vettä itsessämme ja
ulkopuolellamme. Vesi on yksi terveytemme avaimista, se
eheyttää niin kehoa kuin mieltäkin, vesi on hoitajamme!
Lähettäkäämme siis vedelle kaikkialla
rakkautta ja kiitollisuutta!
Ja vielä, pitäkäämme vesistöt puhtaina!

– Kaarina 241

Jauhosavikkaa pöytään.

Yritän tässä epätoivoisesti tyhjentää arkkupakastinta.
Marjoja kuluu kyllä ja löysin muutaman nyssäkän
jauhosavikkaa. No siitäpä tein munakkaan.
Tämä yleisesti rikkaruohona pidetty kasvi on
maultaan miedompi kuin pinaatti, mutta sen
c-vitamiinipitoisuus on suurempi kuin pinaatilla.
Jauhosavikka sisältää oksaalihappoa, joka liikaa
nautittuna aiheuttaa munuaiskiviä, koska oksaalihappo
sitoo kalsiumia munuaisiin.

Jauhosavikkahan soveltuu moneen, kuten: smoothieihin,
munakkaisiin, piiraisiin, keittoihin, lettuihin,
salaattiin ja paistoksiin.

Tällaisena metsämuorina tykkään kerätä kaikkia syötäviä
rikkaruohoja aina kesäisin. Jauhosavikan yleensä pakastan.
Talvella voi sitten käyttää ruuanlaitossa, kuten munakkaassa,
jota usein teen, höysteeksi lisään vain sipulia, savikkaa ja
mausteita. Että tämmöttis tänään.

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241

Talvi tulee maahisille.

Näin on. Talvi tulee ja maahisetkin vetäytyvät lepoon asumuksiinsa.
Tutustuin elämäni ensimmäiseen maahiseen Lapissa, eräänä kesänä.
Minä kun tykkään luonnon kivistä ja niitä löytyy kullankaivajien
jäljiltä, olin keräämässä kiviä tällaisessa paikassa.
Miten ollakkaan havaitsin jotain outoa ja pienempää,
noin metrin mittaisen olennon tarkkailevan minua. Hämmästyin,
niin myös hänkin, kun havaitsi että näen hänet.
Tajusin heti, että hän on metsän asukki, maahinen ja olin
vähän harmissani, kun kultamailla olin.
Aloin siinä selittämään, että en ole kullankaivaja, vaan etsin
maahisten taidetta sisältäviä kiviä.
Kulta saa kuulua minun puolestani maahisille, ei ihmisille.
Löysinkin paljon upeita kiviä! Harmi kun en ole ottanut niistä kuvia.

Täällä etelämpänä meillä on myös maahisia, he viihtyvät metsissä,
mutta tulevat myös asutuksiin, jos katsovat sen aiheelliseksi.
Ihmisiä hekin välttävät, kuten keijutkin. Etenkin maahiset ovat
pidättyväisempiä luomaan kontaktia ihmisiin.
Ihmisiin he luottavat, jos näkevät, että näillä on syvä kunnioitus
luontoa kohtaan ja samalla luonnonhenkiä kohtaan.

Olen antanut meidän lähistöllä asustavalle maahiselle nimen Mauno.
Se nyt vain sopii hyvin yhteen: Mauno Maahinen.
Sisälle kotiini hän ei tule. Viihtyy ulkona näin talvisinkin,
omassa kolossaan tuolla metsässä. Välillä käy minua tapaamassa,
kuten tänäänkin, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessani.

Mutta siis luonnonhenget, kuten maahisetkin, vetäytyvät talveksi
lepoon ja rauhaan, vain olemaan. Ja niin pitäisi meidän ihmistenkin
toimia!

Lämmöllä! – Kaarina 241

Linnut, nuo viestin tuojat.

Lintujen ruokinta on jo aloitettu, kuorettomia siemeniä nyt
hommasin, on paljon siistimpää, eikä keväällä tule tuskaa haravoida
kuoria nurmikolta. Talipalloja tottakai ja sirkuille kauraa.
Näillä murkinoilla meillä linnut pidetään pulskina, muulloinkin
kuin jouluna. Toki nyt on orava käynyt verottamassa talipalloja
ruokintatalosta, koska etuseinässä ei ole verkkoa.
Mokoma vei kolme palloa kätköihinsä, mutta hauskaahan sitä oli seurata.
Kaikki metsän eläimet ansaitsevat ruokansa.

Sanotaan, että linnut lähetettiin maanpäälle tuomaan viestejä enkeleiltä.
Kun löydät höyheniä, enkelit viestittävät sinulle, että ovat lähelläsi.
Tällätavalla linnut auttavat enkeleitä, koska höyhen on linnusta lähtöisin.
Ja kuinka mukavaa onkaan seurata lintujen touhuja ruokintapaikalla!

Tässä yksi oiva ohje itsetehtyyn ruokaan linnuille.
Tarvitset seuraavaa:
auringonkukansiemeniä
hasselpähkinöitä
kookosrasvaa
rypsiöljyä
piparkakkumuotteja
tuorekelmua
uunipelti

Tiivistä piparkakkumuottien pohja huolellisesti tuorekelmulla.
Sekoita kuorettomat siemenet ja murskatut pähkinät keskenään.
Aseta muotit leivinpaperin päälle pellille.
Täytä muotit siemenillä ja pähkinöillä niin, että kaksikolmasosaa
muoteista täyttyy.

Sekoita keskenään yhtä paljon kookosrasvaa ja rypsiöljyä.
Kaada seosta siementen päälle niin paljon, että muotti täyttyy.
Sekoita varovasti.
Työnnä piparkakkumuottien keskelle esimerkiksi pillit, joiden avulla
saat syntymään reijät ripustusnarua varten.
Siirrä muotit pakastimeen, jotta ne massa jähmettyy kunnolla.
Pujota narut reikiin ja ripusta valmiit siemenseokset vaikka
puiden oksille ja lintuset kiittää!

– Kaarina 241

Hanhikista kyynärpäitä.

Nonni. Taas on päässyt vanhentumaan purkillinen
kuivattuja hanhikin kukkia. Ei ole enää väriä niissä,
joten teho on hävinnyt. Hanhikin keruuväli onkin pari vuotta.
Muutama hanhikkipensas antaa satoaan pitkälle syksyyn,
vaan enää ei kukkia pensaissa näy.

Hanhikki antaa ne näkymättömät kyynärpäät.
Kilttikin ihminen oppii sanomaan “ei”.
Stressaantunutkin saa apua hanhikeista, eikä enää suorita.
Ympäristön painostuskin häviää! Huomaatkin, ettet välitä
mitä muut sinusta ajattelevat, arvostelevat tekemisiäsi tai
tekemättäjättämiäsi asioita.
Sinä alatkin seurata omaa polkuasi.

Hanhikkia käytetään myös kuukautis-ja vatsakipuihin.
Teetä kulauksittain 10 min välein, kunnes kipu lakkaa.

Koska hanhikki on supistava kasvi, se poistaa tulehdusta
paikallisesti. Eli jos ripuli vaivaa, voi kokeilla hanhikkiteetä.
Suun tulehduksissa kurlata ja pestä pieniä haavoja iholla.

Hanhikkitee:
1 – 2 tl tuoreita hanhikin lehtiä tai kukkivia latvoja.
2 dl kiehuvaa vettä.
Kaada vesi yrtin päälle, hauduta 10 min ja siivilöi.

Lehtiä ja kukkia voi käyttää myös salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa.

Kukkaisterveisin – Kaarina 241

Ongelmana pihlaja, pyhä puu.

“Pyhät ovat pihljat pihoilla, marjat vielä pyhemmät.”
Niin sanotaan Kalevalassa. Pihlaja on ollut Suomalaisille
pyhä pihapuu. Ihmiset uskoivat pihlajan suojelevaan voimaan.
Sen marjat nostivat henkistä värähtelyä ja rukouksetkin
kulkivat helpommin taivaaseen.
No, nyt minulla on ongelma: Meillä on kaksi
pyhää pihlajaa pihassamme. Kuinka ollakkaan toinen niistä
on nyt ikävästi mieheni rakennusprojektin tiellä…
Minä tuskailen etteihän toiselta voi kaveria poistaa?
Puullakin on tunteet. Kaikilla puilla. Voih!
En minä taida soveltua tänne metsän keskelle, miten on?
jos ei kerran puitakaan saa kaataa…
Kovasti olen pihlajan hengelle jutellut ja anteeksiantoa
etukäteen anellut. Eikä yhtään helpota.

Tällä maagisella puulla on hallussaan tieto luonnon
ennusmerkeistä ja miten niitä luetaan.
Henki todella suojelee, se on myös yhteydessä jumalattariin.
Pihlajan henki opettaa kutsumaan maagisia henkiä,
oppaita ja elementaalihenkiä.
Se myös maadoittaa ja suojaa ulkopuolisten voimien vaikutuksilta.
Kannattaa ottaa pala pihlajan oksaa taskuun ja kuskata sitä
mukanaan, suojelu on melko taattua. Että täältä niitä,
suojelunappuloita kohta saisi…
Mutta, minä jään tänne nyt tekemään pihlajallemme saattohoitoa…

Lämmöllä -Kaarina 241

Ensimmäinen kukkaiskeijuni.

No, siitä taitaa olla jo vuosia 9, kun tapasin keijun
ensimmäistä kertaa, tietoisesti.
Kävin silloin luontoyhteysohjaaja koulutuksessa.
Tehtävänä oli myös tutustua luonnonelementaaleihin ja
silloin siis keijuihin. En tokikaan ollut liiemmin keijuja
ajatellut aikaisemmin.
Kun on rikas mielikuvitus, se avaa uusia ovia.
Olen tavannut ihmisen joka ei tiedä mitä mielikuvitus on.
Niin hän ainakin väittää. Mutta minulla sitä onkin sitten
roppakaupalla.

Harjotuksessa keskityin puutarhassa löytämääni yksinäiseen
orvokkiin. Eihän siinä kauaa mennyt kun näin pikkuruisen,
sievän ja uteliaan keijukaisen, no näin, näin!
Hämmästys vain kasvoi, kun sain siihen kontaktin.
Tuokion siinä juttelimme ja minun maailmani,
se koki järisyttävän muutoksen.
Nykyään suhtaudun aivan eritavalla jopa ruohonkorteen.

Orvokki on yksinkertaisuudessaan vaatimaton kukka,
josta huolehtivat sisukkaat, luonteeltaan vahvat keijut.
Orvokki on myös pyhä kukka kaikille keijuille.
Kannattaa hommata orvokkeja puutarhaan, parvekkeelle, tai
ihan vain pöydälle, sillä ne tuovat hyvää onnea.

Metsäorvokin keijut auttavat ujoja ja vetäytyviä ihmisiä,
sekä arkoja eläimiä. Ne auttavat elämään rohkeudessa.
Teen aina itse kukkatipat kasveista joista on tietämystä
jonkin verran siunaantunut.
Kasvatan itse Sarviorvokkeja siemenistä, luomua olla pitää…
Niin, ja rohkeutta ei ole koskaan liikaa, siksi minäkin
käytän tippoja. En toki jatkuvasti, vain silloin kun tiedän
rohkeutta tarvitsevani.

Ihanaa päivää sinulle! – Kaarina 241

Tuulen henki.

Ulkona tuulee melkoisen kovaa ja vesi ropisee tuvan kattoon.
Mukavaa kääriytyä torkkupeittoon ja katsella tulen loimua
takassa. Samalla kuunnella tuulen henkeä.
Kyse taitaapi olla samasta kuin ilman henki. Ilman olennot.
Ne ovat kuin lempeä henkäys posken iholla ja muuttuu pian
vahvaksi myrskyksi. Niiden tehtävä on pitää yllä ilmakehää
ja pilviä. Ne työskentelevät enkeliden kanssa, auttaen näitä
niiden tehtävissä. Ilmattaret, keijut ja muut ilman olennot,
kuten lohikäärmeet, ovat suojelijoita. Ne liikuttavat tuulia
ja muuttavat säätä. Ne ovat myös eri kokoisia ja muuttavat
muotoaan. Suurimmat voivat ottaa enkelin muodon ja toiset
useimmiten sen lohikäärmeen muodon.

Olen pienestä pitäen tykännyt “lohareista” ja rakastan tuulta
aina myrskyyn asti, samoin ukkosta ja rankkasadetta.
Ne puhdistavat ilman ja jotenkin selvittävät ajatukseni.
En osaa pelätä niitä, koska eivät ole milloinkaan tehneet
minulle pahaa. Sensijaan kunnioitan niitä suuresti.
Haluan pitää hyvän ja kestävän suhteen heihin.
Nekin opettavat, että energia seuraa ajatusta.

Ilman henget autavat meitä ymmärtämään mielen voimaa,
voimistamaan ja hallitsemaan ajattelua.
Hyödyn monellakin tavalla kun olen yhteydessä tuuleen.
Ne auttavat selväkuuloisuudessa ja intuitiossa,
näen samalla ripauksen mystisyyttä ja salaperäisyyttä.

Muutoksen tuulia tässä odottelen ja niitä samalla sinulle suon.

Lämmöllä! – Kaarina 241
I