No, minulla ainakin on aika ollut jotsensakin kortilla. Joulukin tuli ja meni, sitä en ehtinyt viettää, enkä rauhasta nauttia, koska olin töissä. Töissä tulen olemaan myös seuraavatkin juhlapäivät. Tänne tulin muutaman rivin kirjoittamaan, joten en ole unohtanut, on vain ollut niin turkasen kiirus.
Näin ollen en ole myös linjoillakaan pahemmin ehtinyt roikkumaan.
Itse tapaan sanoa, että aikaahan ei ole muuten olemassa kuin mitä vuoden ajat ovat. Muutoin en kellosta niin perusta, enkä siis ajasta. Asiakkaille kun olen aikoja hoitoihin antanut, en siinäkään tuijota kelloa, siksi asiakkaan pitääkin ottaa tarpeeksi aikaa tullessaan, että voidaan myös rauhassa jutella.
Aika ja kello, sekä sen tuijotus ja ajan kanssa kilpaa juokseminen on ihmisen oma keksintö. Ei sovi minulle, ei.
Nyt kun olen vieraalla töissä, on kello tullut turhankin tutuksi… Aika ei tahdo aina sielläkään riittää, etenkin jos on tapahtunut jotain epätavallista. Hoitoala kun on niin hektistä ja yksikään päivä ei ole samanlainen.
Nyt on luvassa sentään paripäivää sieltä hommista vapaata…ehkä… niin pääsee taas langoille…
– Kaarina 241