Auttajana lähimmäisen rakkaudesta

Minä pyrin auttamaan toisia ihmisiä siinä kun vain pystyn ja kykenen.
Olen mielelläni kuuntelija ja keskustelija siten, että keskustelu on molemminpuolista. Voin antaa myös neuvojakin, mutta joskus se saattaapi olla jopa hankalaakin. Voin varmuudella puhua ja neuvoa asioissa, jotka olen itse kokenut.
En voi väittää tietäväni tai osaavani asioita, joista minulla ei ole kokemusta tuon taivaallista.
Vaikka kulkisin kurssilta toiselle( energiakurssejakin on jos jonkinlaista ja aina kyse on loppupelissä yhdestä ja samasta voimasta) ja lukisin kirjoja sadoittain., en voisi sanoa että tiedän niistä asioista nyt kaiken. Ei. Vasta sitten, kun olen käynyt ne omassa elämässäni kokemuksena läpi, voisin sanoa, että tiedän mistä puhun.
Minä en voi sanoa toiselle, mitä hänen tulee tehdä, sillä jokaisen pitää päättää itse omat asiansa. On todella helppoa antaa toiselle elämänohjeita, mutta uskottavuuteni kärsii, jos en itse toimi antamieni ohjeiden mukaan, sillä onhan oma esimerkki ”tienviitta” toiselle.
Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto, enkä minä voi tyrkyttää omaa näkemystäni väkisin.
Kuitenkin, auttamisen työ, tavalla tai toisella ei milloinkaan ole turhaa.Auttaminen on sukua lähimmäisenrakkaudelle. Lähimmäisenrakkaus on taas paljolti samaa kuin ystävyys: se on tekemistä ja antamista. Lähimmäisenrakkaus on toisista välittämistä, huolenpitoa ja vastuuta, ennenkaikkea heikompiosaisista.

Sain kerran aivan hullun idean!Mietin kodittomia ihmisiä, jotka asuvat kirjaimellisesti kadulla. Niitähän täällä Suomessakin riittää, joten miten on heidän terveytensä laita? Jos he ovat ajautuneet täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, niin miten terveyspalvelut hoituvat heidän kohdallaan?
Enhän minäkään nyt kaikkea tiedä…
No siis, tällä kohtaa mieleeni juolahtivat eteerisetöljyt ja muut kasvirohdot. Niistähän on apua moneen vaivaan! Mitäs jos…minä menisin jonnekin sillan alle ja aloittaisin heidän hoitamisensa, ilmaiseksi tietty!
No juu, arvaat varmaankin miten makoisasti kuningasidealleni naurettiin?! Että siis tekisin ilmaisia hoitoja kalliilla eteerisillä öljyillä?!
Tottakai minä tiedän, että ne ovat arvokkaita öljyjä, sillä olenhan lätrännyt niiden kanssa niin kauan, että tiedän kyllä mitä ruusu ja rosmariini maksaa.

Entäpä jos minä olisin se joka majailee siellä siltojen alla ja joku ystävällinen sielu tulisi tarjoamaan mahdollisuuden peseytymiseen, ja vaikkapa aromahoitoon jossain muodossa, vaivoista riippuen, sekä tarjoaisi ylleni puhtaat ja ehjät vaatteet ja ehkä murua rinnan alle?
Niin, näin minä ajattelin silloin joskus ja ajattelen vieläkin.
Minun tulisi tehdä heille se, minkä minä toivoisin tehtävän minulle, jos olisin heidän sijassaan.
Niin se vain on.

❤ – Kaarina

Opettele olemaan yhtä luonnon kanssa

Tästäkin tuntuu olevan ainakin satavuotta aikaa kun tein tämän visualisoinnin ensimmäisen kerran. Istuin kuvitellussa huvimajassani odotellen uutta ystävääni jännityksestä pakahtuen. Mietin kukahan sieltä mahtaisi tulla? Enhän voinut sitä etukäteen tietää!
Pikkuhiljaa, aivan kuin usvasta oviaukkoon ilmaantui vanhempi intiaani.
Hän oli mies, jolla oli jo harmahtavat pitkät hiukset letitettynä. Hiuksissa roikkui kaksi sulkaa. Kaulassaan hänellä roikkui ”tuluspussi”.
Hänen katseensa oli täynnä lämpöä sekä hyvin tarkka, kuin kotkan katse; aivan kuin mikään ei pysyisi salassa hänen katseeltaan.
Yllään hänellä oli vain nahasta tehdyt housut ja jalkoja suojasi mokkasiinit, niissä jotain kirjailuakin näytti olevan, mutta se oli sivuseikka. Iäksi arvioin n. 60- vuotta.
Minulla oli hänelle silloin tärkeä kysymys esiteetävänä, koskien omaa tulevaisuuttani; ” Mitä minä ryhtyisin tekemään työkseni?” Hän oli hetken hiljaa, tarkkaili ja vastasi sitten: ”Opettele olemaan yhtä luonnon kanssa”. Tämän jälkeen hän ojensi minulle sulan, mutta hän ei katsonut minua silmiin, vaan ohitseni, ikäänkuin kaukaisuuteen.
Ja minä olin ymmälläni, sillä eihän tuossa vastauksessa ollut kerrassaan mitään tolkkua! Noh, vuosiensaatossa olen ymmärtänyt saaneeni suuren viisauden – todella suuren!
Teen usein näitä matkoja ja tapaan häntä edelleen. Hän on oppaani, ollut syntymästäni lähtien. Sulkia olen saanut roppakaupalla, niistä olen valmistanut työvälineitä hoitoihin. Ristin hänet Kotkan Katseeksi. Hän on tietäjä, shamaani.
Hän silloin joskus alussa kertoi minulle meedion kautta, että hän tulee seuraamaan minua kaikkialle. Minä kuuluisin metsään, luontoon, keräämään kukkia ja kasveja ja auttamaan niillä ihmisiä.
Tuntuu että hän näkee aina ja kaiken mikä liittyy minuun. Hän joko seuraa minua tai on osa minua.
Melkein aina kun olen tavannut näkijöitä tai meedioita, he ovat huomauttaneet että kanssani kulkee intiaaneja, erityisesti huomio kiinnittyy erääseen mieheen jolla on voimakkaat kasvonpiirteet, hän on lempeä, mutta karhumainen, kasvot kuin kirveellä veistetty. Hän on päällikkö. Auttanut minua työstämään tiettyjä asioita elämässäni.
Nämä molemmat komistukset kuuluvat menneeseen elämääni.

❤ – Kaarina

Hetki enkelille

Minulla on ollut tapana iltaisin, ennen nukkumaanmenoa lastenlasteni kanssa viettää pieni rukoushetki, silloin kun he ovat meillä yökylässä. Nyt ovat jo kouluikäisiä ja koulussa tapahtuu jännittäviä juttuja ja joskus jopa pelottaa. Silloin pyydämme yhdessä voimaa. Erikoistilanteissa pyydämme AE Mikaelia ja AE Jofielia oman suojelusenkelin lisäksi.
Jokaisellahan on oma suojelusenkeli, joka on henk.kohtainen vartija ja huolehtii ihmisestä heti tämän syntymästä alkaen läpi koko elämän viimeiseen henkäykseen asti.
Lapset kuitenkin varttuvat huomaan minäkin, ja kun ikää tulee lisää, enkelit jättäytyvät pikkuhiljaa syrjemmälle ja antaa ihmislapsen vapaasti toikkaroida. Vaikka enkeli antaakin tämän vapauden, on silti aina mahdollisuus kutsua heidät takaisin elämään.
Voi pyytää apua, esittää kysymyksiä ja kuvitellaenkeli kanssamme kaikkiin elämämme tilaisuuksiin. Mielikuvitus on etenkin lapsilla suuri rikkaus! Tämä käsitys oli aikoinaan myös omilla lapsillani ja se auttoi heitä suuresti.
Kun omat lapseni silloin joskus kauan sitten sairastelivat milloin mitäkin, he kutsuivat AE Rafaelia ja hänen johtamiaan enkeleitä apuun

Koulukiusaaminen on nykyään monien huulilla ja monelle lapselle raskas koettelemus uhrin asemassa. Itse aikoinani olin tuo uhri. Silloin en kuitenkaan korviani lotkauttanut enkeleille. Paljon kestin, paljon kärsin, mutta käänsin sen kuin käänsinkin omaksi voitokseni! Tietyllä tavalla se teki minusta vahvan ihmisen. Joten kiitän kaikkia kiusaajiani!
Eihän sitä helvettiä kestänyt kuin 9 vuotta… Oikein täytyy ihmetellä että miten sitä jaksoikin? No enkelit! He varmasti kantoivat että jaksoin luovia kaikki ne vuodet.

Nykyisin minä juttelen enkeleille kuin kenelle tahansa läsnäolevalle kaverilleni. Autolla ajaessani juttelen aina ja ohikulkijat varmaan kuvittelevat että minulla on handsfree käytössäni.
Jos taas kotona joku yllättää minut ääneenpuhumisesta se voipi mennä vaikka kissin piikkiin, sillehän minä…

Juu, eivät kaikki sukulaiseni / tuttavani tiedä yhteyksistäni rajatiedon ihmeelliseen maailmaan! On heitä jotka eivät kertakaikkiaan sitä hyväksyisi. Mutta, eipä minulla ole tarvis tehdä siitä numeroa.
Sitten on taas se asian toinen laita, eli ystävät jotka tästä tietävät, kyselevät alvariinsa neuvoa elämänsä kinkkisiin juttuihin.

Hienoa että heitä on!

❤ – Kaarina