Tervetuloa Uusi Vuosi 2019!

Se vaihtuu taas tuo vuosikin. Aika kuluu nopiaa.
Meillä ei lähetetä raketteja, koska olemme kahden
mieheni kanssa. Ajattelen myös metsien eläimiä,
tosin kaikki naapurit eivät niin tee täällä
haja-asutus alueella, mutta onpa meidän verran
vähemmän pauketta.

Tinan valaminenkin meiltä kiellettiin, mutta nou hätä!
Taikoja voi tehdä vaikka sokerilla valaen.
Meillä vihreillä noidilla ruokakaapista löytyy apu
asiaan kuin asiaan.

Tarvitset sokeria ja kattilan sokerin sulattamista varten,
sekä kylmää vettä kulhossa.
Sulata sokeri miedolla lämmöllä, VARO ETTEI SOKERI SYTY,
liian korkeassa lämmössä saattaa senkin tehdä.
Kaada sulanut sokeri nopsaa kulhoon, jossa on kylmää vettä.
Kylmä vesi jähmettää sokerimassan sekunneissa.

Sitten vain tutkimaan jähmettynyttä sokeria, ikäänkuin
tinaa tutkisi ja samalla katsoa millaisen varjon se saa
aikaan seinälle kynttilän valossa.
Röpelöinen pinta tietää rahantuloa, sileä pinta sairautta.
Jos esine rikkoutuu sitä tutkiessa, se ei tiedä hyvää.
Röpelöiset reunat tietää ihailijoita, auton muoto matkustusta.
Voit keksiä itse lisää!

Upeata Uutta Vuotta 2019 sinulle!

Lämmöllä – Kaarina 241

Joulu mennä jollotteli.

Joulu on ohi ja välipäivät tässä ennen kuin vuosi vaihtuu.
Viettäkäämme siis rauhallinen ja intoa puhkuva loppu vuosi.

Oma enkelinikin piipahti juuri tervehtimässä, hän varmaankin
tuli luomaan minuun uskoa… Hänen viestinsä sopii kyllä
muillekkin jaettavaksi:

” Elä sinä elämääsi omien arvojesi mukaan. Älä tukahduta
omaa valoasi, niin et pysty auttamaan ketään, vaan luot
esteitä itsellesi ja muille. Tee sitä mitä haluat, se on oikein.
Älä pelkää arvostelua, sillä sitä tulet kyllä saamaan.
Älä myöskään pienennä omaa voimaasi.
Tuo oma totuutesi näkyväksi omassa elämässäsi.
Ole rohkea ja samalla rakastava!”

Tästäpä on hyvä jatkaa päivää.

– Kaarina 241

Joulun rauhaa.

Tänään on aaton aatto.
Tässä kun on nyt itsemme puhdistettu kaikesta vanhasta,
on joulu jo ihan tässä ja uusi vuosi koputtelee ovella.
Hiljennymme tästä joulun viettoon, rakkaus ja rauha
sydämissämme.

Sanotaan että jouluaattoillasta Tapaninpäivään on voimakasta
Kristusvalon virtaamisen aikaa.
Ota sinäkin vastaan korkeat ja puhtaat valon energiat,
vahvistamaan yhteyttäsi korkeimpaan viisauteen, meidän
alkulähteeseemme. Anna tämän energian täyttää sinun koko
olemuksesi. Koe sen syvällinen parantava ja rakastava
värähtely. Ota se vastaan itsesi ja muiden hyväksi.

Siunattua Joulua sinulle. – Kaarina 241

Talvipäivän seisaus ja täysikuu.

Tätä kirjoittaessa on torstai, huomenna on talvipäivänseisaus.
Lauantaina taas on vuoden viimeinen täysikuu.
Huikeat energiat siis liikkeellä!
Nyt voidaankin taas hyvästellä menneisyys vaikkapa jollain
seremonialla, mikä itselläsi tuntuu vahvistavan luopumista.
Tee se vaikkapa enkelten avustamana.
Hiljenny ottamaan vastaan valoa ja energiaa ja päästä
irti kaikesta, mitä et enää koe tarvitsevasi ja minkä on
siis aika mennä. Keskitä myös ajatuksesi niihin asioihin,
mitä tahdot tapahtuvaksi elämässäsi.
Arkkienkeli Gabriel auttaa sinua päästämään irti vanhoista
kaavoista ja muistoista, jotka alentavat energioitasi.
Pyydä häntä tuomaan elämääsi lisää iloa, järjestystä, sekä
itsekuria ja selkeyttä, jos se sinulta puuttuu.
Tunne Gabrielin upea, kirkas ja uudistava valo!

– Kaarina 241

Kullanhopeinen Violettiliekkilohikäärme.

Näin talvella, elementtikierrossa elämme veden aikaa,
jolloin ainakin pitäisi levätä ja valmistautua uuteen ksvuun.
Tästä etenkin maahiset jaksavat minua muistuttaa.
Tänä aikana on hyvä myös muistaa ystävämme lohikäärmeet ja
pyytää kullanhopeisen violettiliekkilohiksen puhdistamaan
energiakentistämme pois kaikki vanha, josta haluamme päästää
irti ja joka ei enää palvele meitä.
Nyt on siis muutoksen ja paranemisen aika, taijanomaisuutta
unohtamatta!

Pyri aistimaan ja tuntemaan, miten kultaiset, hopeiset ja violetit
liekit polttavat eetteritasolla vanhan pois. Pyydä lohikäärmettä
korvaamaan se uusilla ja ilontäyteisillä mahdollisuuksilla, jotka
ovat aina korkeavärähteisimpiä.
Voit myös ohjata nämä lohikäärmeet parantamaan ja eheyttämään
ihmisiä, tilanteita ja erilaisia paikkoja missä tarvetta on.

Lämmöllä -Kaarina 241

Maahisen kyselytunti.

Toissailtana, kun olin töihin lähdössä, jouduin auton ikkunoita
skrapaamaan ja samalla manasin teräsjään kovuutta, huomasin
pienen hahmon auton takana. Maunohan se siinä, minun maahiseni.
Onhan täällä toki muitakin, mutta hän on rohkein.
Hän kuulemma halusi kekustella kanssani mahdollisesta
muutostamme kaupunkiin. Hän toi esiin epäilyksensä muuton
järkevyydestä!

“Ajattelehan, miten sinä siellä kaupungissa soveltuisit olemaan?
Kaiken sen kiireen keskellä? Ihmiset hyörivät siellä ja
juoksevat paikasta toiseen, koko ajan pitää tehdä jotain.
Jos ei muuta, niin rahaa täytyy tehdä ja olen ymmärtänyt,
että se stressaa teitä ihmisiä.” Sanoi hän.
“Tuo on totta.” Mutisen minä.
Mauno tuli viereeni ja nyppäsi takinhelmasta kysyen:
“Etkö ole onnellinen täällä meidän kanssamme?”
No voi apua! Mitä tuohonkaan sanoisin?
Tämä on ristiriitainen juttu… “minulla ei ole täällä sukulaisia,
kaikki läheiseni asuvat etelämmässä.” Selitän minä.
” Mutta ajatteletko sitä vapautta mikä sinulla täällä on?
Piristäsitkö itseäsi? Tekisitkö jotain uutta? Kirjoittaisitko
vaikkapa kirjan meistä? Täältä luonnosta sinä saat ideoita ja
me, luontoväki kyllä autamme! Voisit opettaa ihmisiä takaisin
luontoon! Auttaisitko meitä?

Mauno täpisi innoissaan…
Ja minä hiljaa mielessäni ajattelin: No just! Ihan niin, ettäkö
kirjan kirjoittaisin? Satuolennoista? Lastenkirjoja on jo.
Ja kuka tänne korpeen osaisi tulla, mihinkään kurssille?

Tietysti Maahinen luki ajatukseni, se on niille niin helppoa,
lukevat kuin avointa kirjaa.
” Joskus kauan, kauan sitten ihmiset tiesivät meistä ja
elivät meidän kanssamme. Sitten ihminen muuttui, elintavat muuttui.
Ihminen etääntyi luonnosta ja me kuin hävisimme heidän elämästään.
Tuli jokin teknologia, ihmiset ovat kehittyneet pois luonnosta!
Nyt me olemme huolissamme luonnon kestävyydestä. Lapsetkaan eivät
enää osaa kulkea luonnossa. Heitä pitää opettaa takaisin luontoon,
samoin kuin aikuisiakin!” Viisasi Mauno.
“Tiedän.” Sanoin. Tottahan tuo turisi. Näin asiat ovat.
” Sinä et uskalla! Siitäkö se johtuu? Et uskalla kertoa
ihmisille mitä kuulet ja näet! Sinä olet aikuinen, mutta
et ole menettänyt uskoasi. Usko ja uskalla!”

En nyt ehtinyt kinaamaan asiasta enempää, töihin lähtö kiirus.
Toki takaraivossa takoi ajatus siitä, mitä Mauno sanoi.
Vapaus! Usko ja uskallus! Ja toisenlainen työ?
“Lupaathan miettiä asiaa?” Tiedusteli Mauno vilkuttaessaan.
“No sen voin luvata!” Huikkasin takaisin.
Jäin miettimään…

Lämmöllä – Kaarina 241

Talvi tulee maahisille.

Näin on. Talvi tulee ja maahisetkin vetäytyvät lepoon asumuksiinsa.
Tutustuin elämäni ensimmäiseen maahiseen Lapissa, eräänä kesänä.
Minä kun tykkään luonnon kivistä ja niitä löytyy kullankaivajien
jäljiltä, olin keräämässä kiviä tällaisessa paikassa.
Miten ollakkaan havaitsin jotain outoa ja pienempää,
noin metrin mittaisen olennon tarkkailevan minua. Hämmästyin,
niin myös hänkin, kun havaitsi että näen hänet.
Tajusin heti, että hän on metsän asukki, maahinen ja olin
vähän harmissani, kun kultamailla olin.
Aloin siinä selittämään, että en ole kullankaivaja, vaan etsin
maahisten taidetta sisältäviä kiviä.
Kulta saa kuulua minun puolestani maahisille, ei ihmisille.
Löysinkin paljon upeita kiviä! Harmi kun en ole ottanut niistä kuvia.

Täällä etelämpänä meillä on myös maahisia, he viihtyvät metsissä,
mutta tulevat myös asutuksiin, jos katsovat sen aiheelliseksi.
Ihmisiä hekin välttävät, kuten keijutkin. Etenkin maahiset ovat
pidättyväisempiä luomaan kontaktia ihmisiin.
Ihmisiin he luottavat, jos näkevät, että näillä on syvä kunnioitus
luontoa kohtaan ja samalla luonnonhenkiä kohtaan.

Olen antanut meidän lähistöllä asustavalle maahiselle nimen Mauno.
Se nyt vain sopii hyvin yhteen: Mauno Maahinen.
Sisälle kotiini hän ei tule. Viihtyy ulkona näin talvisinkin,
omassa kolossaan tuolla metsässä. Välillä käy minua tapaamassa,
kuten tänäänkin, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessani.

Mutta siis luonnonhenget, kuten maahisetkin, vetäytyvät talveksi
lepoon ja rauhaan, vain olemaan. Ja niin pitäisi meidän ihmistenkin
toimia!

Lämmöllä! – Kaarina 241

Avuksi 4 varkaan öljy.

Niin, no nythän on tilanne se, että tämä aika vuodesta
on melko tautista, kun ei tuo pakkanenkaan yhtään pure.
Minua tuo flunssa yrittää nyt urakalla nujertaa, joten
otin käyttööni hieman kovemmat tropit, ulkoisesti tosin.

Menin siis jälleen öljyaarteitani kollaamaan.
Olen tässä vuosien aikana todennut 4 varkaan öljyn
tehokkaaksi lenssun häätäjäksi.
Sekoituksen teen seuraavasti:

40 tip mausteneilikkaöljyä
35 tip sitruunaöljyä
20 tip kaneliöljyä
15 tip eucalyptusöljyä
10 tip rosmariiniöljyä

Öljyn voi laimentaa käytöstä riippuen vaikka oliiviöljyyn,
jos on herkkä hipiä.
Itse käytän tätä seosta raakana jalkapohjiin siveltynä,
4-5 tippaa/jalkapohja 2 x päivässä ja
“hipulit! (sukat) jalkaan.
Lapsille aina laimennettuna, raskaana oleville ja imettäville
äideille en suosittele, samoin jos on epilepsiaa, kasvaimia
tai muu vakava sairaus.

Tarina 4 varkaan öljystä on peräisin kertomuksesta neljästä
Ranskassa eläneestä varkaasta, jotka suojasivat itsesnsä
neilikalla, rosmariinilla ja muilla aromaattisilla aineilla,
ryöstellessään ruttoon menehtyneitä ihmisiä ja heidän kotejaan.
Suuri kiitos heille! Tästä öljyseoksesta siis…

– Kaarina 241

Jännän äärellä…

Kyllä tässä nyt vähän jännittää!!
Minua on siunattu kolmella lapsenlapsella ja nyt nuorimmainen,
eli ainokainen tyttäreni odottaa kaksosia!
Hänen ensimmäinen odotus aikansa. Kaikki on mennyt hyvin,
tosin pienokaiset ovat kovia jumppaamaan ja olisivat jo
kovasti tulossa kurkistelemaan tähän maailmaan.
Aika ei kuitenkaan ole vielä kypsä.

Niinpä olen tässä kovasti rukoillut ja ollut Äiti Marian
puoleen kääntyneenä. Symboleja ja energiaa olen niin tyttärelleni,
kuin tämän pienokaisillekin lähettänyt.
Odotan, kun ovat pienokaiset syntyneet ja saan antaa heille symbolit.
Symbolin voi antaa myös kaste/nimenanto tilaisuudessa.

Olen lupautunut mummina tietty apukäsiksi nuorelle perheelle,
joten tekemisen puutetta ei varmasti tule olemaan.
Haaveena on myös muutto lähemmäs heitä, pieneen kaupunkiin,
työn saanti vain ei ole tässä iässä enää helppoa.
Siispä pitää ryhtyä luomis hommiin…

Lämmöllä! -Kaarina 241

Vartioiva lohikäärme.

Jaaha, mistähän aloittaisi?…
Minulla kun on lapsesta asti ollut hyvä ja vilkas mielikuvitus,
ovat lohikäärmeetkin elämässäni näytelleet osaansa.
Järjestys on ollut se, että ensimmäisenä sain kosketuksen
lohikäärmeisiin, sitten enkeleihin, keijuihin ja yksisarvisiin.
Kun pienenä pelkäsin pimeää, kuvittelin huoneeseeni vartioivan,
tulta hehkuvan lohikäärmeen. Se oli minun henk.kohtainen
vartijani.
Minua on aina lapsena pidetty omituisena, koska olen jutellut
kaikenlaisille näkymättömille ystävilleni.
Toki koulun myötä kaikki hävisi, mitä enemmän jouduin systeemiin
sisään. Koskaan en koulusta tykännyt. En ymmärtänyt toisten
raakalismaisuutta ja sitä, ettei enää ollut lapsen vapautta.
Mielikuvitus on suurin luomisen “työkalu” ja herkälle lapselle
lohikäärme on oiva apu vaikkapa unen vartijaksi jos näkee usein
painajaisia.
Osta aralle lapselle upea lohikäärmelelu, jota voi kuljettaa
mukana, turvaa luoden.

Mutta ne “loharit”. Nykyäänhän Lohareista puhutaan ja heistä
on jopa omat kortitkin, jotka toki minultakin löytyvät.

Lohikäärmeet kuuluvat luonnonhenkiin, eli elementaaleihin,
jotka taas ovat läheisessä suhteessa enkelten valtakuntaan.
Lohikäärmeet ovatkin nimenomaan suojelemassa meitä.
Ei siis ihme että lapsena sain jo tutustua omaan “tulilohikseeni”
Olen merkiltäni Oinas, joka kuuluu tulen elementtiin.
Jos sinun syntymämerkkisi on tulen merkki, on sinulla oma
henk.kohtainen tulilohikäärmeesi!

Suojelevin terveisin – Kaarina 241