Totuus.

Tässä pohdimme elämän suuria totuuksia ja taas niitä
valheita, joita ihminen kehittää omia etuuksiaan ajatellen.

Käännyin jälleen enkelini puoleen, sillä enkelit vaativat ja
arvostavat etenkin rehellisyyttä. Enkeleillä on omat keinonsa
saada ihminen totuuden polulle, sikäli kun ihminen on valmis
ja vastaanottavainen ohjaukselle.

Rehellisyys on nyt paras toimintatapa, jos tunnet syystä tai
toisesta tarvetta salata asioita. Älä siis peittele totuutta,
antamalla väärää tietoa asioiden oikeasta laidasta.
Tiedon käyttämistä kannattaa aina harkita tarkkaan, jos
ylipäätään aijot käyttää sitä.
Tärkeää on myös että ihmiset luottavat sinuun.

Tosiasiat kyllä löytävät ihmistenilmoille aikanaan.
Aina ei kuitenkaan kannata odottaa totuutta muilta,
mutta tokihan odotat sitä itseltäsi?
Sinä itse tiedät sen sydämessäsi, milloin on oltava täysin
rehellinen.

Nyt on suotuisa aika kuunnella ja oppia.
Olemalla aito, oma itsesi, vedät puoleesi niitä henkilöitä ja
tilanteita joista otat oppia parhaiten.

– Kaarina 241

Rohkea nainen.

Mistä on rohkeat naiset tehty?
Onnellisuudesta, jonka tavoittaa, kunhan arvostaa itseään,
hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on, rakastaa itseään
ja hyväksyy asiat sellaisina kuin ne juuri sillä hetkellä
ovat. Sama arvostus myös pätee suhteessa muihin ihmisiin.

Kun nainen arvostaa itseään, on hän myös omassa voimassaan.
Vastuunotto siitä, mitä kulloinkin ajattelee, tuntee, sanoo ja
tekee. Kun luottaa satasella omiin kykyihinsä ratkaisevissa
pulmissa ja päätöksien teoissa, tätä kaikkea on sisäinen rohkeus!

Omaa voimaa ei pidä sekoittaa itserakkautee, itsekyyteen tai egoiluun,
jotka yleensä johtuvat pelosta. Silloin ihminen haluaa päteä ja
olla aina oikeassa. Myös arvostelu ja toisten tuomitseminen kuuluu
pelkoon.
Omassa voimassa nainen on silloin kun päätökset tehdään rakkaudella,
hyväksyen ja kunnioituksella. Voima asuu sydämen viisaudessa!
Kun toimii sydäntään kuunnellen ja kunnioittaen, pääsee oikeata tietä
eteenpäin, rakkaudella.

Kaarina 241

Suojelusenkeli

Tässä on tullut taas pitkään jaariteltua oman enkelini,
eli suojelusenkelini kanssa, tai sellaisena häntä pidän.
Enkelit ovat yhtälailla henkiä, kuten me kaikki.

Jokaisella meillä on ainakin 2 enkeliä/henkeä jotka suojelevat
meitä. Suojelija on ilmaantunut elämäämme syntymämme hetkellä.
Tarvittaessa hän astuu auraamme lempeästi, ohjaten meitä oikeaan
suuntaan.

Toinen suojelija onkin ilmaantunut elämäämme jo aikaisemmin,
siitä hetkestä lähtien kun rakas sielumme on syntynyt.
Hän taas valvoo sielumme kehitystä parhaalla mahdollisella
tavalla läpi elämiemme.

On hyvä tiedostaa, että silloin, kun värähtelemme alhaista,
negatiivista energiaa, johtuen vihasta,kaunasta ja muusta katkeruudesta
tai pelosta, on joidenkin enkeleiden hankalampaa päästä lähellemme
auttamaan. Mutta, nämä meidän suojelijat kyllä pääsevät vierellemme
vaikka olomme olisi miten kenkku tahansa. Tällöin suojelijamme
auttavat (tai ainakin yrittävät) meitä kohti korkeampaa värähtely-
tasoa, jotta ne muutkin auttavat enkelit valosta, pääsevät meitä
auttamaan.

Niinpä kannattaakin koettaa rauhoittaa itsensä, jotta yhteys enkeliin
onnistuu. Aina ei tokikaan tarvita meditaatiota. Minä puhun enkeleille
aivan tavalliseen tapaan, kuin ihmiselle, joka on minulle läsnä.

Jos haluat keskustella enkeleistä, tai omista kokemuksistasi,
niin soittele!

Enkelein: – Kaarina 241

Arkkienkeleiden päivä.

Tänään päivä on jo illassa, mutta ehdinpä jotain kirjoittaa.
Tosiaan! Tänään on vietetty Arkkienkeleiden päivää.
Nuo mahtavan upeat valon olennot suovat apujaan meille,
maanpäällä tallustaville.

Voimallisia Arkkienkeleitä kannattaa pyytää apuun tai luokseen
aina kun siltä tuntuu, ihan pieniinkin asioihin.
Arkkienkelithän voivat olla monessa paikassa samaan aikaan,
meiltä ihmisiltä se ei onnistu, vaikka joskus se olisikin paikallaan.

Siispä, aina kun tuntuu, että tarvitset tukea, ohjausta tai oppia,
Arkkienkelit rientävät apuun pyynnöstäsi, muista siis aina pyytää.

Arkkienkeleitä on valtava määrä. Tunnetuimpia heistä ovat:

Gabriel(puhtauden ja kauneuden enkeli)
Mikael (rohkeuden ja suojeluksen enkeli)
Rafael(parantamisen ja runsauden enkeli)
Samuel(rakkauden ja luovuuden enkeli)
Uriel(rauhan enkeli).

Vielä voisi mainita Jofielin(valaistumisen ja kauneuden enkeli), sekä
Azrael(kuoleman ja muutoksen enkeli).

Itseäni lähinnä ovat Azrael, Rafael sekä Uriel.
Tänään sytytin kaikille enkeleille yhden kynttilän ja hiljennyin
heitä kuuntelemaan sekä kunnioittamaan.
Yhteys enkelihin rauhoittaa kummasti poukkoilevan mielenkin.

– Kaarina 241

Kuuntelu on kultaa.

Sitä sanotaan, että kuuntelu on kultaa ja niin se onkin.
Tykkään itse puhua niin, ettei minua keskeytetä alvariinsa.
Kuuntelu on sekin taitolaji.

Työssäni olen juurikin tuo kuuntelija pääasiassa.
Suurimmaksi osaksi olen läsnä ja hiljaa. Annan toisen kertoa
tarinaansa kaikessa rauhassa, keskeyttämättä.
Toki siinä sitten yritän pitää kaikki kuulemani järjestyksessä ja
kasassa, jotta voin sitten myöhemmin kysellä ja keskustella.

Samaan aikaan ei myöskään voi touhuta mitään muuta, sillä se ei
herätä mitenkään luottamusta ja tärkeitä asioita saattaa sujahtaa ohi.
Pitää olla 100%:sti läsnä kaikin aistein, toisekseen sen kyllä
huomaa jos toinen on vain kuuntelevinaan ja touhuaa jotain muuta,
vaikka olisikin vain puhelinkeskustelusta kysymys.

Juttutuokio voi olla pitkäkin, siksi pitää olla hiljaisuutta ja
rauhallinen ympäristö ettei mikään pääse häiritsemään.
Toinen saa puhua omaan tahtiinsa.
Yksi hyvä paikka on luonnossa istuskelu, luonto antaa oman
hoitavan energiansa tähänkin jos sää sallii.

Kuuntelijana en koskaan tuomitse toista, hän on tehnyt tai
jättänyt tekemättä kenties jotain, mutta se ei ole minun asiani.
Minkäänlainen arvostelukaan ei kuulu kuuntelijalle.
Lopuksi teen omat johtopäätökseni kun toinen on kertonut kaiken.
Tärkeintä on se että puhuja itse ymmärtää kenties kiemuraisiakin
mietteitään ja keskustelun kulkiessa jäsentelee ajatuksiaan.

Kuulemisiin! – Kaarina 241

Aikuisten kiireet.

Tässä nyt lähinnä pohtinut vanhempien kiireitä, josta myös
lapset saavat osansa, vaikka eivät sitä halua, saati ymmärrä.
Kiirus kun tuntuu aina vaan lisääntyneen…

Mihin ihmeeseen on ainainen kiire? Huomaako sitä edes itse?
Eikä varman huomaa sitä, mitä siitä seuraa itselle ja lapsille,
tai parisuhteelle ja ylipäätään ydinperheelle.
Kiire pitää joskus osata pysäyttää, se ihan oikeasti vaikuttaa
muidenkin läheisten elämään ja seurauksena voi olla kalliskin
hinta.

Kyllä, kyllä! Monilla on ne samat kiireet, työt, harrastukset,
luottamustehtävät, opiskelu, kaverit ja hännänhuippuna se
perhe. No tottakai on tienattava elantonsa, mutta onko pakko
tienata ylimääräistä hankkiakseen jotain vain näyttääkseen
muille että miten hyvin sitä menee? Ei ole, vaikkakin sitä
näkee etenkin täällä missä asustelen…kun naapuri ostaa
tuliterän auton, hetkenpäästä toisella naapurilla on samanlainen,
tai siis toki kalliimpikin menopeli, seuraavalla naapurilla myös
jne, tulee hienoja autoja tiuhaan vastaan, kyläläiset kun uusivat
autojaan.

Minä taas kaipaan jotain vanhaa auton rimpulaa, jota pystyisi
vielä itse korjaamaan.

Mutta siis, arvostusta ei kyllä saa rahalla, ei minun mielestäni.
Monilla olisi mahdollisuus vaikuttaa ajan käyttöön, siinä kuin
rahankin käyttöön. Siinä sivussahan lapsetkin ottavat oppinsa ja
heistä saattaa pahimmassa tapauksessa tulla suorittajia,
kuvittelevat että koko ajan pitää mennä ja tehdä että tulevat
hyväksytyiksi.

Näihin mietteisiin… -Kaarina 241

Rauhaisaa Pyhäinpäivää!

Se on taas huomenna se aika vuodesta kun vietämme Pyhäinpäivää,
eli 2.11. Pyhäinpäivänä saamme ihailla hautausmailla kauniita
kynttilöiden aikaansaamia valomeriä.
Kirkoissa muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita ja
luetellaan heidän nimensä.

On tullut istuttua penkissä ja kuunneltua lukuisia läheisteni ja
rakkaimpieni nimiä. Tänävuonna en ole menossa, en edes haudoille.
En yksinkertaisesti pääse, mutta en sitä liiemmin harmittele,
sillä sieluhan ei ole siellä haudassa.
Sielu/henki ei ole paikkaan sidottu. Toki he katselevat miten me
heitä muistelemme ja arvostavat siten varmasti sitä, että haudoille
kukkia tai kynttilöitä viemme.

Huomenna minä sytytän jokaiselle omat kynttilät ja asettelen ne ulos
Pyhän pihapuumme pihlajan ympärille. Se on minun tapani tilanteessa,
kun en haudoille pääse.

Myös Halloween on jalkautunut Suomeen vahvasti, mutta sitä minä en
juhli. Se on jotenkin tehty pelottavaksi. Sitä henkien kohtaaminen
ei kuitenkaan ole. Henkimaailman yhteys on mielestäni näin
Pyhäinpäivänä mahdollinen, koska verho välillämme on ohut.
Toki se on sitä kaikkina muinakin päivinä, ihan arkenakin, mutta
me emme sitä vain huomioi.

Rauhaisaa Pyhäinpäivää! – Kaarina 241

Hiljaisuuden rauhassa.

Onko sinulla joskus tarvetta vetäytyä syrjään itseksesi?
Minulla on, aina joskus. Silloin ikäänkuin löytää itsensä,
tai jos tuntuu että on hukannut yhteytensä muihin.

Usein käyskentelen yksin metsässä, varaten siihen runsaasti
aikaa. Metsässä on melkoisen vähän häiriötekijöitä, jos ei
oteta lukuun mekastavia korppeja, joiden ääni kaikuu paljaassa
mäntymetsässä. Korppi edustaa minulle viisautta ja syvällisyyttä,
joten rakastan niitä yli kaiken!
Olenkin löytänyt paljon korpin sulkia ja käytän niitä tehdessäni
unisieppareita.

Yksinäisyyteen vetäytyessä on sekin hyvä puoli, että elämä pysyy
yksinkertaisempana ja pystyy ikäänkuin selkeämmin tekemään päätöksiä
elämässä. Jos ei pääse metsään, voi kotona tehdä ilmoitusluontoisesti
selväksi muille, että haluaa nyt viettää muutaman tunnin (kenties)
omissa oloissaan. Aika on itsestään kiinni, miten paljon kuvitteletkaan
tarvitsevasi.

Ei kannata kuitenkaan liikaa harrastaa vetäytymistä yksinäisyyteen
ettei tule tunnetta ulkopuolisuudesta. Kannattaa toki menna ihmisten
ilmoille ja hakeutua kohtaamisiin ja sitä kautta uusiin kokemuksiin.
Näin saat myös iloa elämään, yksin yksinäisyydessä se ei välttämättä onnistu!

– Kaarina 241

Elämän virrassa.

Tässä elämän virrassa täytyy osata luottaa myös
taivaalliseen ohjeistukseen. Luotatko sinä tähän virtaan,
oletko avautunut sille?

On todella hankalaa hyväksyä jokin epämiellyttävä asia,
joka yllättäen putkahtaa kuin puskista elämää sekoittamaan.
Silti, se tulisi hyväksyä, niin käsittämättömältä kuin
tämä kuulostaakin… Meidän tulee myös kiittää niistä
kaikista epämieluisista asioista, sillä ne ovat meille
tulleet opettamaan jotain. Kiitoksen jälkeen, päästä irti!
Irtipäästäminen on jokseenkin vaikeaa (oma kokemus),
mutta kyllä se onnistuu. Älä ala vastustaa, sillä silloin
asia on ja pysyy ja jopa lisääntyy. Sitä et varmasti halua.

Meditointi on yksi hyvä tapa vahvistaa itseään irtipäästössä.
Luo itsesi sellaiseksi, että menet virran mukana.
Erilaiset asiat virtaavat elämääsi ja siitä pois, jos niin
haluat.
Rauhoitut ja rentoudut ensin ja otat yhteyden valoon.
Kannattaa kutsua oma enkeli/opas tai ainakin Arkkienkeli
Mikael mukaan matkalle.
Meditaatioon voit keksiä itse omat sanat, meneillään olevasta
tilanteestakin riippuen.

Esim: ”Rakas enkelini, kiitän siitä opista mikä minulle nyt
eteeni tuotiin.Pyydän viisautta ja valoa.
Pyydän, että opin ottamaan haasteet rauhallisesti vastaan ja
omaksun sen opin, mikä on minulle tarkoitettu.
Pyydän, että asia poistuu elämästäni ja vapaudun sen tuomasta
taakasta. Pyydän, että elämäni täyttyy rakkaudesta ja valosta.
Kiitos, että näin tapahtuu!”

– Kaarina 241

Valheita, valheita.

Olen tässä viimeaikoina paljolti rukoillut hartaasti
apuja ihmiselle jonka läheinen valehtelee jatkuvasti.
Apuja tarvitsee myös itse valehtelija, muistuttaa enkelini.

Pienet valkoiset valheet on kait hyväksyttyjä, mutta kun
valehtelusta tulee jatkuvaa, ei se ole enää mukavaa.
Asiat joista valehdellaan on yleensä liian hyviä ollakseen totta.
Valehtelulla halutaan vaikuttaa käsilläolevaan tilanteeseen
suotuisasti, mikä auttaa valehtelijaa. Viis toisen tunteista,
tai seurauksista joita toiselle aiheutuu.

Kumppanina tällainen valehtelija on tosi raskas.
Jos hän sanoo että aurinko paistaa ulkona, pitää tämä asia
tarkastaa itse kurkkaamalla ikkunasta ulos, että pitääkö asia
todella paikkansa?

Valehtelu alkaa jo lapsena ja aikuisena onkin sitten jo osaava
patologinen valehtelija.Tässä on nyt huomattu, ettei tällainen
ihminen tunne omassatunnossaan kipuilua, ei myöskään häpeää.
Olen tarkkaillut valehtelijaa ja huomannut miten hän puolestaan
tarkkailee meitä kuulijoita, arvioiden miten hänen kertomansa
uppoaa meihin. Jos kuuntelemme kiinnostuneena ja menemme täysillä
mukaan, lyö hän ”pökköä pesään”, ja juttu jatkuu entistä mahtavampana.
Totuutta siinä ei kuitenkaan ole puoliakaan…
No ei siinä, onhan se joskus jopa hauskaa viidettä, mutta silloin
on hauskuus kaukana kun hyväksikäytetään muita valheiden turvin.

Olen sitä tässä pohtinut, etteikö mikään estä tätä käyttäytymistä?
Ei todennäköisesti. Lähimmäiset tietävät kyllä ja kärsivät.
Kait siihenkin voi tottua. Minä en totu, enkä asiaa pysty hyväksymään.
Tuskin sitä ihminen pystyy itseään muuttamaan, minkä pienestä pitäen
on oppinut.
Olen valehtelijalta asiasta kysynyt suoraan, miksi hän valehtelee?
Pitkä hiljaisuus, kunnes nenä jatkaa taas kasvamistaan…

– Kaarina 241