Tuulen henki.

Ulkona tuulee melkoisen kovaa ja vesi ropisee tuvan kattoon.
Mukavaa kääriytyä torkkupeittoon ja katsella tulen loimua
takassa. Samalla kuunnella tuulen henkeä.
Kyse taitaapi olla samasta kuin ilman henki. Ilman olennot.
Ne ovat kuin lempeä henkäys posken iholla ja muuttuu pian
vahvaksi myrskyksi. Niiden tehtävä on pitää yllä ilmakehää
ja pilviä. Ne työskentelevät enkeliden kanssa, auttaen näitä
niiden tehtävissä. Ilmattaret, keijut ja muut ilman olennot,
kuten lohikäärmeet, ovat suojelijoita. Ne liikuttavat tuulia
ja muuttavat säätä. Ne ovat myös eri kokoisia ja muuttavat
muotoaan. Suurimmat voivat ottaa enkelin muodon ja toiset
useimmiten sen lohikäärmeen muodon.

Olen pienestä pitäen tykännyt ”lohareista” ja rakastan tuulta
aina myrskyyn asti, samoin ukkosta ja rankkasadetta.
Ne puhdistavat ilman ja jotenkin selvittävät ajatukseni.
En osaa pelätä niitä, koska eivät ole milloinkaan tehneet
minulle pahaa. Sensijaan kunnioitan niitä suuresti.
Haluan pitää hyvän ja kestävän suhteen heihin.
Nekin opettavat, että energia seuraa ajatusta.

Ilman henget autavat meitä ymmärtämään mielen voimaa,
voimistamaan ja hallitsemaan ajattelua.
Hyödyn monellakin tavalla kun olen yhteydessä tuuleen.
Ne auttavat selväkuuloisuudessa ja intuitiossa,
näen samalla ripauksen mystisyyttä ja salaperäisyyttä.

Muutoksen tuulia tässä odottelen ja niitä samalla sinulle suon.

Lämmöllä! – Kaarina 241
I