Kaktuskeiju.

Näin talvella kun ulkona kasvillisuus on vetäytynyt  lepoon, niin tekee myös niitä hoitavat keijut. Mutta, me saamme toki nauttia keijuista näin talvellakin! Minulla on muutama joulukaktus, jotka juuri ovat nupuillaan. Niille minä juttelen mukavia joka päivä, ja ne kukkivat todella upeasti!

Kaktukseni keiju on herkän kaunis ja kukkansa värinen, eli punainen. Luonteeltaan kaksipiippuinen, sillä se on samaan aikaan kovan kestävä, mutta samalla niin hauras ja herkästi loukkaantuva, keijuilla voi olla erilaiset luonteet, vaikka kukkalaji olisikin sama.

Kukkasilleni annan aina kahvinloput pannusta, mitä ylimääräiseksi sattuu jäämään, toki niille en erikseen kahvia keittele, mutta tykkäävät siitä kyllä.

Muutama Paavalinkukka, rahapuita ja juoruja löytyy myös. Vielä en ole ehtinyt tänne kaupunkiasuntoon muita hommaamaan, se Peikonlehti olisi seuraavaksi listalla…sen luonne todella kiinnostaa! Ja minulle käy ihan tavallinen Peikonlehti, ei tarvitse olla mikään erikoisen värinen. Taimesta ehkä kannattaisi itse kokeilla kasvattaa, niin saisi kenties koulutettua mieleisensä…?

Kukkaisterveisin   – Kaarina 241

Ensimmäinen kukkaiskeijuni.

No, siitä taitaa olla jo vuosia 9, kun tapasin keijun
ensimmäistä kertaa, tietoisesti.
Kävin silloin luontoyhteysohjaaja koulutuksessa.
Tehtävänä oli myös tutustua luonnonelementaaleihin ja
silloin siis keijuihin. En tokikaan ollut liiemmin keijuja
ajatellut aikaisemmin.
Kun on rikas mielikuvitus, se avaa uusia ovia.
Olen tavannut ihmisen joka ei tiedä mitä mielikuvitus on.
Niin hän ainakin väittää. Mutta minulla sitä onkin sitten
roppakaupalla.

Harjotuksessa keskityin puutarhassa löytämääni yksinäiseen
orvokkiin. Eihän siinä kauaa mennyt kun näin pikkuruisen,
sievän ja uteliaan keijukaisen, no näin, näin!
Hämmästys vain kasvoi, kun sain siihen kontaktin.
Tuokion siinä juttelimme ja minun maailmani,
se koki järisyttävän muutoksen.
Nykyään suhtaudun aivan eritavalla jopa ruohonkorteen.

Orvokki on yksinkertaisuudessaan vaatimaton kukka,
josta huolehtivat sisukkaat, luonteeltaan vahvat keijut.
Orvokki on myös pyhä kukka kaikille keijuille.
Kannattaa hommata orvokkeja puutarhaan, parvekkeelle, tai
ihan vain pöydälle, sillä ne tuovat hyvää onnea.

Metsäorvokin keijut auttavat ujoja ja vetäytyviä ihmisiä,
sekä arkoja eläimiä. Ne auttavat elämään rohkeudessa.
Teen aina itse kukkatipat kasveista joista on tietämystä
jonkin verran siunaantunut.
Kasvatan itse Sarviorvokkeja siemenistä, luomua olla pitää…
Niin, ja rohkeutta ei ole koskaan liikaa, siksi minäkin
käytän tippoja. En toki jatkuvasti, vain silloin kun tiedän
rohkeutta tarvitsevani.

Ihanaa päivää sinulle! – Kaarina 241

Tuulen henki.

Ulkona tuulee melkoisen kovaa ja vesi ropisee tuvan kattoon.
Mukavaa kääriytyä torkkupeittoon ja katsella tulen loimua
takassa. Samalla kuunnella tuulen henkeä.
Kyse taitaapi olla samasta kuin ilman henki. Ilman olennot.
Ne ovat kuin lempeä henkäys posken iholla ja muuttuu pian
vahvaksi myrskyksi. Niiden tehtävä on pitää yllä ilmakehää
ja pilviä. Ne työskentelevät enkeliden kanssa, auttaen näitä
niiden tehtävissä. Ilmattaret, keijut ja muut ilman olennot,
kuten lohikäärmeet, ovat suojelijoita. Ne liikuttavat tuulia
ja muuttavat säätä. Ne ovat myös eri kokoisia ja muuttavat
muotoaan. Suurimmat voivat ottaa enkelin muodon ja toiset
useimmiten sen lohikäärmeen muodon.

Olen pienestä pitäen tykännyt ”lohareista” ja rakastan tuulta
aina myrskyyn asti, samoin ukkosta ja rankkasadetta.
Ne puhdistavat ilman ja jotenkin selvittävät ajatukseni.
En osaa pelätä niitä, koska eivät ole milloinkaan tehneet
minulle pahaa. Sensijaan kunnioitan niitä suuresti.
Haluan pitää hyvän ja kestävän suhteen heihin.
Nekin opettavat, että energia seuraa ajatusta.

Ilman henget autavat meitä ymmärtämään mielen voimaa,
voimistamaan ja hallitsemaan ajattelua.
Hyödyn monellakin tavalla kun olen yhteydessä tuuleen.
Ne auttavat selväkuuloisuudessa ja intuitiossa,
näen samalla ripauksen mystisyyttä ja salaperäisyyttä.

Muutoksen tuulia tässä odottelen ja niitä samalla sinulle suon.

Lämmöllä! – Kaarina 241
I