Hiljaisuuden rauhassa.

Onko sinulla joskus tarvetta vetäytyä syrjään itseksesi?
Minulla on, aina joskus. Silloin ikäänkuin löytää itsensä,
tai jos tuntuu että on hukannut yhteytensä muihin.

Usein käyskentelen yksin metsässä, varaten siihen runsaasti
aikaa. Metsässä on melkoisen vähän häiriötekijöitä, jos ei
oteta lukuun mekastavia korppeja, joiden ääni kaikuu paljaassa
mäntymetsässä. Korppi edustaa minulle viisautta ja syvällisyyttä,
joten rakastan niitä yli kaiken!
Olenkin löytänyt paljon korpin sulkia ja käytän niitä tehdessäni
unisieppareita.

Yksinäisyyteen vetäytyessä on sekin hyvä puoli, että elämä pysyy
yksinkertaisempana ja pystyy ikäänkuin selkeämmin tekemään päätöksiä
elämässä. Jos ei pääse metsään, voi kotona tehdä ilmoitusluontoisesti
selväksi muille, että haluaa nyt viettää muutaman tunnin (kenties)
omissa oloissaan. Aika on itsestään kiinni, miten paljon kuvitteletkaan
tarvitsevasi.

Ei kannata kuitenkaan liikaa harrastaa vetäytymistä yksinäisyyteen
ettei tule tunnetta ulkopuolisuudesta. Kannattaa toki menna ihmisten
ilmoille ja hakeutua kohtaamisiin ja sitä kautta uusiin kokemuksiin.
Näin saat myös iloa elämään, yksin yksinäisyydessä se ei välttämättä onnistu!

– Kaarina 241

Pienen kuusen henki.

Pikainen tervehdys täältä Lapin lumon keskeltä!
Tuossa yhtenä päivänä kuljeskelin metsässä, toteamassa
jotta puolukat eivät olleet vielä täysin kypsiä.
Hyviä silti olivat…

Aikani siinä pällistellessä kiinnitin huomion pieneen kuuseen,
niitäkin täältä löytyy mäntyjen seasta.
Huomasin miten kuuseen alkoi muodostua lempeän ystävälliset
ja iloiset kasvot! Kuusikin taisi ymmärtää että minä näin sen.
Ja se alkoi viestittää:
”Pysähtyisitkö hetkeksi miettimään, auttaessasi muita,
ettet vain liikaa holhoa ja ole ylisuojelevainen?
Muista antaa jokaisen elää heidän omaa elämäänsä, ja tehdä ne
elämän omat valinnat itse, vaikka huomaisit että väärin menee
sinun mielestäsi.
Olet aina ystävä kaikille ja tarvittaessa kuunteleva korva,
silti älä ota muiden murheita kannettavaksesi, sillä ne eivät
sinulle enää kuulu, eivät vaikka kyse olisi rakkaimmista ihmisistä.
Jokaisen on kuljettava oma tiensä, jonka varrella voit toki olla
neuvonantaja, muista olla positiivinen, oli asia mikä tahansa ja
nähdä asiat parhainpäin jo etukäteen”.

Juurikin niin! Tuota minä tarvitsin, vaikka se vaikealta välillä
tuntuukin toteuttaa…

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241