Sinisiiven viesti.

Kyllä tämä lämmin kesän alku on ihana!
Sen seitsemän eri sorttista linnun liverrystä,
oikea konsertti ulkona. Siihen sekaan vielä kaikenmoiset
pörriäiset.
Eräs taiteilija ystäväni kysyi joko olen nähnyt sinisiiven?
Kyllä, näin jo niinä ensimmäisinä lämpöisinä päivinä.
Hän oli nyt myös kutsunut sinisiipeä tervehtimään itseään,
ja niin tämä pieni perhonen oli kevyesti keikkunut hänen luo.
No tottahan minä perässä, lähdin kutsumaan sinisiipeä omassa
puutarhassani, jonkin aikaa siinä kului, tunteja siis, ja kun
olin menossa huussipolulla, lenteli pikkarainen sinisiipi
minua vastaan. Se istahti keskelle polkua aivan eteeni.
Siinä sille juttelin kaikenlaista. Lähdin lompsimaan eteenpäin
perhonen vanavedessäni. Se kierteli ympärilläni ja istahti taas
eteeni, hyvä etten astunut päälle!

No kyllähän minä sitä kutsuin, mutta olisiko sillä petäti asiaa
minulle? Kun noin sitkeästi etteeni asettuu.
Onko iloni hävinnyt? No ei.
Tuliko tämä pikkarainen perhonen tuomaan elämääni keveyttä?
Todellakin! Ja toivottavasti. Onhan minulla muutos edessä,
uusi työpaikka ja muutto kaupunkiin. Siinä on minulle haastetta!
Värähtelyt täytyy nostaa kehossani ja perhosen voima auttaa siinä.
Ajatuksetkin on hyvä pitää selkeänä.

Perhonen kertoo, että mikään elämässä ei ole pysyvää, sillä elämä
muuttuu koko ajan. Siinä muutoksessa perhosen voima antaa rohkeutta
muuttaa elämää, iloisin mielin.
Elämä on aina seikkailua.

– Kaarina 241