Minä pyrin auttamaan toisia ihmisiä siinä kun vain pystyn ja kykenen.
Olen mielelläni kuuntelija ja keskustelija siten, että keskustelu on molemminpuolista. Voin antaa myös neuvojakin, mutta joskus se saattaapi olla jopa hankalaakin. Voin varmuudella puhua ja neuvoa asioissa, jotka olen itse kokenut.
En voi väittää tietäväni tai osaavani asioita, joista minulla ei ole kokemusta tuon taivaallista.
Vaikka kulkisin kurssilta toiselle( energiakurssejakin on jos jonkinlaista ja aina kyse on loppupelissä yhdestä ja samasta voimasta) ja lukisin kirjoja sadoittain., en voisi sanoa että tiedän niistä asioista nyt kaiken. Ei. Vasta sitten, kun olen käynyt ne omassa elämässäni kokemuksena läpi, voisin sanoa, että tiedän mistä puhun.
Minä en voi sanoa toiselle, mitä hänen tulee tehdä, sillä jokaisen pitää päättää itse omat asiansa. On todella helppoa antaa toiselle elämänohjeita, mutta uskottavuuteni kärsii, jos en itse toimi antamieni ohjeiden mukaan, sillä onhan oma esimerkki “tienviitta” toiselle.
Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto, enkä minä voi tyrkyttää omaa näkemystäni väkisin.
Kuitenkin, auttamisen työ, tavalla tai toisella ei milloinkaan ole turhaa.Auttaminen on sukua lähimmäisenrakkaudelle. Lähimmäisenrakkaus on taas paljolti samaa kuin ystävyys: se on tekemistä ja antamista. Lähimmäisenrakkaus on toisista välittämistä, huolenpitoa ja vastuuta, ennenkaikkea heikompiosaisista.
Sain kerran aivan hullun idean!Mietin kodittomia ihmisiä, jotka asuvat kirjaimellisesti kadulla. Niitähän täällä Suomessakin riittää, joten miten on heidän terveytensä laita? Jos he ovat ajautuneet täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, niin miten terveyspalvelut hoituvat heidän kohdallaan?
Enhän minäkään nyt kaikkea tiedä…
No siis, tällä kohtaa mieleeni juolahtivat eteerisetöljyt ja muut kasvirohdot. Niistähän on apua moneen vaivaan! Mitäs jos…minä menisin jonnekin sillan alle ja aloittaisin heidän hoitamisensa, ilmaiseksi tietty!
No juu, arvaat varmaankin miten makoisasti kuningasidealleni naurettiin?! Että siis tekisin ilmaisia hoitoja kalliilla eteerisillä öljyillä?!
Tottakai minä tiedän, että ne ovat arvokkaita öljyjä, sillä olenhan lätrännyt niiden kanssa niin kauan, että tiedän kyllä mitä ruusu ja rosmariini maksaa.
Entäpä jos minä olisin se joka majailee siellä siltojen alla ja joku ystävällinen sielu tulisi tarjoamaan mahdollisuuden peseytymiseen, ja vaikkapa aromahoitoon jossain muodossa, vaivoista riippuen, sekä tarjoaisi ylleni puhtaat ja ehjät vaatteet ja ehkä murua rinnan alle?
Niin, näin minä ajattelin silloin joskus ja ajattelen vieläkin.
Minun tulisi tehdä heille se, minkä minä toivoisin tehtävän minulle, jos olisin heidän sijassaan.
Niin se vain on.
– Kaarina