Category: Elämä

Oppimisen aikaa.

Yleensä ajatellaan että syksy on oppimisen aikaa.
Upea kesä ja loma on takana, syksyinen keli ei kaikkia
innosta ulkoilemaan, jäädään sisälle vaikka lukemaan.
Ammennetaan kirjoista viisautta roppakaupalla.
Halutaan lisää tietoa, tai opiskellaan jotain uutta.
Käyt kenties jonkun etäkurssin, tai perehdyt uuteen taitoon.

Kaikkea ei kuitenkaan voi oppia kirjojen kautta,
eikä edes kurssilla. Elämä on se joka opettaa.
Ei parantajaksikaan opita pelkästään kurssilla,
kyllä se taito löytyy luontaisesti sinusta, sinun
sisimmästäsi. Vilpitön sydän ja vakaa aikomus auttaa ja
lähimmäisenrakkaus, sekä usko. Niillä pääsee jo pitkälle.

Kun elämä opettaa, se antaa myös vihkimyksensä.
Mitä kukin saa, riippuu elämästä ja valinnoista.
Kaikilla elämänkokemuksilla on tarkoituksensa,
ne ohjaavat sinua eteenpäin ja kasvattavat sinua ihmisyydessä.
Arvosta omia kokemuksiasi.
Suurimmat viisaudet elämä opettaa sinulle usein silloin,
kun vähiten sitä odotat, etkä sitä heti edes hoksaa.

Lämmöllä, – Kaarina 241

Kateus on pelkoa.

Ihana viikonvaihde käsillä taas!

Kaikilla se ei kuitenkaan ole ihana.
Tässä tapetilla ollut nyt asia jossa lähipiiri sortaa ja
yrittää manipuloida ihmistä. Selvästi taustalta kuultaa
kateus. Kun hyökkää toista vastaan sanallisesti terävin miekoin,
ilman mitään näkyvää syytä, ei sitä tahdo ymmärtää.
Olen sitä mieltä, että äärimmäisen huono käytös, joka on
kontrolloimatonta, johtuu pelon ajatuksista.
Pelko on tunne joka vääristää ajatukset sekä tunteet, saaden
aikaan tuhoa itseä ja muita kohtaan.

Pelko ja epäluulo on kutsu negatiiviselle energialle,
joka luodaan ajatuksin.
Me olemme energeettisiä olemuksia, jotka lähetämme ajatuksia ulos.
Voimme kontrolloida kuitenkin omia ajatuksiamme.

Uhriksi joutuu yleensä ihminen, jonka itsetunto on olematon.
Sellaisella ihmisellä ei ole voimaa päättää omista asioistaan.
Uhri kokee ettei ole hyväksytty, haluttu eikä osaa mitään,
sellaista ihmistä on helppo manipuloida.

Mutta palataan siihen kateuteen….
Kateus saa alkunsa pelosta, joka on lähtöisin egon aiheuttamista
ajatuksista. Pelätään että jollain on enemmän kuin itsellä.
Halutaan näyttää paremmalta kuin muut.
Pitäähän sitä nyt ostaa vielä uudempi auto kuin mitä naapurilla…
Tai halu näyttää ettei tarvitse muiden apua.
Ei voi olla huonompi kuin muut.

Kateus yksinkertaisesti saa aikaiseksi, että kade ihminen haluaa
näyttää muille olevansa parempi kuin ne muut.
Aika usein kateus liittyy rahaan, ja silloin se näkyy kauas.

Kun ihminen vähentää kateuttaan, hän vapautuu, eikä enää pelkää
sitä, mitä muut hänestä ajattelevat.
Kun ihminen on vapaa pelosta, hän on onnellinen, tasapainoinen,
ilonen, terve ja rakastava.

Eikä pidä unohtaa että me itse olemme se runsauden lähde,
eli Rakkaus. Se on kaikissa meissä!

Rakastavia ajatuksia päivääsi! – Kaarina 241

Täydenkuun aikaa

Viimeyönä täysikuu taas mollotti taivaalla.
Kuun vaikutus ihmiseen on kiistaton, sillä se vaikuttaa veteen,
jota meillä ihmisillä on n. 70% kehossamme.
Mites, pyöritkö sängyssäsi vokotellen nukkumattia,
vai nukuitko kuin tukki? Minä nukuin oikein hyvin.

Jos nyt on elämässä keskeneräisiä asioita, ne kannattaa hoitaa loppuun.
Kuu vaikuttaa myös ihmisten tunteisiin ja mielialaan,
joten yritä ymmärtää jos ystäväsi käyttäytyy erilailla kuin tavallisesti.

Teitkö taikoja? Jotkut suorittavat rituaaleja tai rukouksia Jumalattarille,
sillä monille kuu edustaa jumalallisuuden feminiinistä puolta.
Minä lausuin rukouksia täydenkuun äidille ja jumalatar energialle.
Kiitin erityisesti niistä asioista, jotka olen saanut päätökseen.
Keskityin myös chakroihini ja avasin niitä vastaanottamaan
täydenkuun energiaa, upea tunne!

Lähetin parantavaa energiaa sitä tarvitseville, sekä anteeksiantoa ja
rauhaa sinne missä tiedän sitä kaivattavan.
Täysikuu on niin kaunis ja mahtava!

Kaarina 241

Ajatuksia kuolemasta.

Tässä jokunen päivä sitten, keskustelin ystäväni kanssa kuolemasta.
Pohdimme omia tulevia kuolemiamme. Kuten: Miten kuolemme?
En juuri nyt muista minkä tavan olen valinnut täältä poistumiseen,
mutta uskon, että olen sen itse valinnut ennen tänne syntymistäni.

Tässä iässä sitä tulee pohtineeksi näitäkin asioita, kun tiedostaa,
että jossain vaiheessa tulee aika siirtyä toiselle tasolle,
valoon ja rakkauteen.
Kenties ja toivottavasti, joku edesmenneistä rakkaistani tulee
minut hakemaan. Toisella puolella on tuttuja sieluja sankoin joukoin.

Voisiko siellä olla jopa juhlat? Tunnelma täynnä rakkautta ja iloa!
Takaisinpaluun juhlaa.

Niin mites sen tuomitsemisen kanssa? Mille tasolle sitä ollaankaan menossa?
Nooh, itse minä itseni tuomitsisin jos joku. Ei Jumala minua tuomitse,
Hän on itse rakkaus. Ja minä taas olen matkalla valoon.

Sana kuolema on kuitenkin ikään kuin tabu, vieläkin.
Se sisältää paljon pelkoa, loppuuko kaikki?
Elinkö sellaisen elämän josta haaveilin? Uskalsinko elää?
Jos en, niin nyt on viimeistään sen aika!

Olen tosin paljon kokemuksien kautta oppinut. Siksihän tänne tulinkin.
Ikävät kokemukset eivät ole olleet rangaistuksia, vaan kokemuksia.
Kokemuksien rikastuttamana kehitymme, kunhan ohjaajana toimii rakkaus.

Lämpimin ajatuksin Kaarina (241)

Suru kuuluu elämään.

Suru on puhdasta tunnetta., koska se liittyy keskeneräisiin asioihin.Sureva ihminen kokee suunnatonta ikävää, halua kieltää tapahtunut, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä ja usein myös vihaa.

Kohti Valoa
Kehokin voi reagoida suruun: tulee päänsärkyä, vatsa oireita, muisti pätkii, on väsymystä, ja esimerkiksi paniikkihäiriön oireita.
Mitalilla on kaksi puolta, mikä pätee joka asiassa: jokaisella asialla ja tapahtumalla on aina hyvät ja huonot puolensa. Surun hyvä puoli on siinä, että se vie ihmisen henkistä kasvua eteenpäin.
Joidenkin ihmisten elämästä löytyy huomattaviakin vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, jotka täytyy käydä läpi, jotta niistä pääsee selville vesille ja näin elämän arvot asettuvat uuteen järjestykseen.
Suruun kuuluu tuska ja tuskaan kuuluu kyyneleet. Hyvällä syyllä voidaankin sanoa, että kyyneleet ovat kasvun merkki ja että tuskakin kasvattaa meitä.
Suru on aina henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi toiselle olla katastrofi ja aiheuttaa kokijalle suurta surua. Suruun vaikuttaa niin ihmisen persoonallisuus kuin mahdolliset aiemmin koetut menetykset, surun aiheuttaneen menetyksen luonne sekä suruprosessin aikana saatava tuki.
Surulliset tunteet ja ajatukset saattavat heitellä, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena. Hiljallee tunteet alkavat yleensä tasaantua ja menetyksen kanssa pystyy elämään. Joskus suru voi toki pitkittyä ja muuttua masennukseksi, tällöin kannattaa kääntyä ulkopuolisen auttajan puoleen.
Tarve puhua tulee yleensä jossain vaiheessa suureksi. Sureva saattaa tuntua hyvinkin uuvuttavalta, koska hänellä on kova puhumisen tarve hänen toistaessa jatkuvasti samoja aioita, yhteisiä muistoja, viimeisiä sanoja ja tekoja.
Kokemuksesta tiedän, että puhua täytyy vaikka tuhansiin kertoihin ne samat asiat jotka mielessä pyörivät!

Erilaiset vertaistukiryhmät ovat paikallaan ja auttavat eteenpäin.
Itse annan vertaistukea henkirikosuhrien läheisille, sekä itsemurhan tehneiden läheisille, sillä niistä minulla on itsellä kokemusta.
Joten soita minulle jos tarvitset tukea surussasi, koskipa se sitten mitä menetystä tahansa.

P. 0700 – 800 00 (K18) ja valitse Kaarina 241 Puhelun hinta 2,95€/min+pvm/mpm

Rakkaudella -Kaarina 241

Elämäni eläimet

Mietintöjä
Katselen tässä kissaani, ja muistelen menneitä.
Minulla on ollut paljon eläimiä. Koiria, kissoja, kanoja, ankkoja, lampaita ja tietty kaikenmaailman jyrsijöitä… Nyt on vain kissa, joka on tottakai mielestäni ainutlaatuinen!
Häneltä saa aina hellyyttä. Nukkuu yöt sängyssämme, välissämme ja pää tyynyllä. Hän myös aistii jotain mitä itse en näe. Siksi kissa tai koira on tavallaan hyvä olla, ne tuovat turvallisuuden tunteen.
Eläimet ovat antaneet ihmiselle kautta aikojen iloa, turvaa ja vilpitöntä rakkauttaan.
Annammekohan me niille yhtä paljon oikeassa suhteessa ja oikealla tavalla?
Eläin on aina eläin ja sen tarpeet ovat toisenlaiset kuin ihmisen, mutta yhtäkaikki, eläimilläkin on tunteet.
Ne kykenevät intohimoisiin suhteisiin ja rakastavat jälkikasvuaan, sekä tuntevat niin suunnatonta iloa kuin suruakin.
Jotkut väittävät, että eläimillä ei ole sielua. Miten se on mahdollista? Minä ainakin väitän toisin.
Ei se ero voi olla ihmisen ja eläimen välillä niin suuri, etteikö eläimellä sielua olisi…
Meillähän on samat lähtökohdat! Kummatkin on siitetty samallatavalla ja ne syntyvät samalla tavalla.
Kumpikin kokee kipua ja tuskaa, erottaa hyvän ja pahan ja kuolemakin tapahtuu samalla tavalla.
Kissiäni tässä ihastelen ja näitä asioita pohtien.

– Kaarina (241)

Auttajana lähimmäisen rakkaudesta

Minä pyrin auttamaan toisia ihmisiä siinä kun vain pystyn ja kykenen.
Olen mielelläni kuuntelija ja keskustelija siten, että keskustelu on molemminpuolista. Voin antaa myös neuvojakin, mutta joskus se saattaapi olla jopa hankalaakin. Voin varmuudella puhua ja neuvoa asioissa, jotka olen itse kokenut.
En voi väittää tietäväni tai osaavani asioita, joista minulla ei ole kokemusta tuon taivaallista.
Vaikka kulkisin kurssilta toiselle( energiakurssejakin on jos jonkinlaista ja aina kyse on loppupelissä yhdestä ja samasta voimasta) ja lukisin kirjoja sadoittain., en voisi sanoa että tiedän niistä asioista nyt kaiken. Ei. Vasta sitten, kun olen käynyt ne omassa elämässäni kokemuksena läpi, voisin sanoa, että tiedän mistä puhun.
Minä en voi sanoa toiselle, mitä hänen tulee tehdä, sillä jokaisen pitää päättää itse omat asiansa. On todella helppoa antaa toiselle elämänohjeita, mutta uskottavuuteni kärsii, jos en itse toimi antamieni ohjeiden mukaan, sillä onhan oma esimerkki “tienviitta” toiselle.
Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto, enkä minä voi tyrkyttää omaa näkemystäni väkisin.
Kuitenkin, auttamisen työ, tavalla tai toisella ei milloinkaan ole turhaa.Auttaminen on sukua lähimmäisenrakkaudelle. Lähimmäisenrakkaus on taas paljolti samaa kuin ystävyys: se on tekemistä ja antamista. Lähimmäisenrakkaus on toisista välittämistä, huolenpitoa ja vastuuta, ennenkaikkea heikompiosaisista.

Sain kerran aivan hullun idean!Mietin kodittomia ihmisiä, jotka asuvat kirjaimellisesti kadulla. Niitähän täällä Suomessakin riittää, joten miten on heidän terveytensä laita? Jos he ovat ajautuneet täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, niin miten terveyspalvelut hoituvat heidän kohdallaan?
Enhän minäkään nyt kaikkea tiedä…
No siis, tällä kohtaa mieleeni juolahtivat eteerisetöljyt ja muut kasvirohdot. Niistähän on apua moneen vaivaan! Mitäs jos…minä menisin jonnekin sillan alle ja aloittaisin heidän hoitamisensa, ilmaiseksi tietty!
No juu, arvaat varmaankin miten makoisasti kuningasidealleni naurettiin?! Että siis tekisin ilmaisia hoitoja kalliilla eteerisillä öljyillä?!
Tottakai minä tiedän, että ne ovat arvokkaita öljyjä, sillä olenhan lätrännyt niiden kanssa niin kauan, että tiedän kyllä mitä ruusu ja rosmariini maksaa.

Entäpä jos minä olisin se joka majailee siellä siltojen alla ja joku ystävällinen sielu tulisi tarjoamaan mahdollisuuden peseytymiseen, ja vaikkapa aromahoitoon jossain muodossa, vaivoista riippuen, sekä tarjoaisi ylleni puhtaat ja ehjät vaatteet ja ehkä murua rinnan alle?
Niin, näin minä ajattelin silloin joskus ja ajattelen vieläkin.
Minun tulisi tehdä heille se, minkä minä toivoisin tehtävän minulle, jos olisin heidän sijassaan.
Niin se vain on.

❤ – Kaarina