Kaktuskeiju.

Näin talvella kun ulkona kasvillisuus on vetäytynyt  lepoon, niin tekee myös niitä hoitavat keijut. Mutta, me saamme toki nauttia keijuista näin talvellakin! Minulla on muutama joulukaktus, jotka juuri ovat nupuillaan. Niille minä juttelen mukavia joka päivä, ja ne kukkivat todella upeasti!

Kaktukseni keiju on herkän kaunis ja kukkansa värinen, eli punainen. Luonteeltaan kaksipiippuinen, sillä se on samaan aikaan kovan kestävä, mutta samalla niin hauras ja herkästi loukkaantuva, keijuilla voi olla erilaiset luonteet, vaikka kukkalaji olisikin sama.

Kukkasilleni annan aina kahvinloput pannusta, mitä ylimääräiseksi sattuu jäämään, toki niille en erikseen kahvia keittele, mutta tykkäävät siitä kyllä.

Muutama Paavalinkukka, rahapuita ja juoruja löytyy myös. Vielä en ole ehtinyt tänne kaupunkiasuntoon muita hommaamaan, se Peikonlehti olisi seuraavaksi listalla…sen luonne todella kiinnostaa! Ja minulle käy ihan tavallinen Peikonlehti, ei tarvitse olla mikään erikoisen värinen. Taimesta ehkä kannattaisi itse kokeilla kasvattaa, niin saisi kenties koulutettua mieleisensä…?

Kukkaisterveisin   – Kaarina 241

Sadonkorjuun aikaa.

Marjat on jo kerätty pakkaseen, sienet työstetty ja
omakotitalon kokoiset puimurit pyörivät pelloilla,
onpa joku jo näemmä tehnyt syyskylvötkin.
Pelloilla näkyy suuria, muovitettuja pyöröpaaleja,
“jättiläislinnun munia” totesi eräs pienokainen kerran.

Yhteistyössä luonnon kanssa sato on yleensä taattu.
Se mitä kylvää ja hoitaa sydämellään, antaa yleensä
hyvän sadon, sillä keijut huolehtivat siitä muiden
luonnonhenkien kanssa.

Nauttikaamme siis kaikesta mitä luonto meille antaa!
Se antaa meille myös paljon ilon aiheita.

Mekin palasimme Lapista takaisin tänne metsämökkiimme,
tarkoituksena aloittaa syystyöt, eli puutarhan lepoon
laittaminen talveksi. Siinä on keijukaisillakin taas oma
hommansa, saattaa koko luonto lepoon.

Asiasta kukkaruukkuun, tuli mieleeni tuo, sitä niittää mitä
kylvää…kun joillakin ihmisillä on hyväksikäytön taipumus.
Ja sitten on nämä hyväksikäytetyt, että ethän sinä vain
kuulu jälkimmäiseen?
Jos sinulla on taipumusta antaa muiden käyttää sinua hyväkseen,
asiassa jos toisessakin, etkä saa siitä asianmukaista korvausta,
elämäsi ei ole tasapainossa.
Tämä on se asia jonka kanssa itse olen kamppaillut, ja päättänyt
että se loppuu. Jos joku ei sitä hyväksy, niin ei voi mitään.
On opittava pitämään puolensa ja kertomaan asiat suoraan, että
miten sinä asiat näet ja miltä sinusta tuntuu.

Mutta siis, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä mitä elämä
meille antaa, luottaen näin siihen, että saamme osaksemme
aina vain lisää runsautta!

– Kaarina 241

Rakastettu voikukka.

Voikukka herättää ristiriitaisia tunteita.
Toiset vihaavat sitä ja me hortoilijat rakastamme ja ihastumme
siihen aina uudelleen ja uudelleen. Onhan se monikäyttöinen
hyötykasvi. Itse syön kukat, lehdet ja juuret mutta en vartta.
Varren maitomainen neste käy hyvin syylien poistoon.
Voikukka on siitä hyvä, että sitä voi laittaa melkeinpä kaikkiin
ruokiin mukaan ja siitä saa hyvää simaa.
Juuret paahdan uunissa kahvin korvikkeeksi sikurin tapaan.
Paahdetun juuren tuoksu muistuttaakin kovasti kahvin tuoksua.
Toiset pakastavat voikukkaa, minä taas tykkään kuivata.

Minä olen unohtanut ruukkusalaatit kauppaan aina keväästä syksyyn ja
kerään kaikki vihreät salaattiainekset luonnon omasta puutarhasta.
Voileivänpäälle juustoa, tomaattia ja voikukan lehtiä, niin masukin
varmasti tykkää.

Voikukka puhdistaa maksaa, munuaisia ja verta. Se lisää sapeneritystä
ja juoksuttaa vessassa pissillä eli on virtsaneritystä lisäävä ja
näin myös turvotuksia poistava. Antaa vauhtia ruuansulatukselle, auttaen
siten vatsavaivoissa.

Voikukan keijukaiset ovat hyvin itseriittoisia ja suorastaan ylpeitä.
Voitto Voikukka aina rehentelee niiden kevätvirkeyttä, sillä kun aurinko
vähän maata lämmittää, nämä jo heräävät talviuniltaan ja aloittavat
työnsä täyttämällä kaikki mahdolliset paikat keltaisella valomerellä.
Ne iloitsevat suuresti työstään ja vaalivat voikukkia suurella rakkaudella.
Voitto kavereineen myös nauraa, ettei niitä voi syödä pois ja vaikka kuinka
niitä kitkisin kukkapenkistäni pois, he kyllä huolehtivat että uusi kukka
kasvaa siinä hetkessä uudestaan.

– Kaarina 241

Pysäyttävä meditaatio.

Minulla on tapana meditoida päivittäin.
Täytyy tunnustaa että alku oli silloin joskus
aloittaessa hankalaa. Nykyään sujuu hyvin.
Koen asian niin, että meditaatio ikäänkuin kohottaa
minua ja kykyäni lähestyä auttajiamme Valosta.

Meditaatio on minulle hiljentymistä ja rauhoittumista.
Silloin minä pysähdyn täydellisesti.
En toistele mitään mantraa. Suljen vain silmät soffalla,
tai ulkona pihakeinussa näin kesällä.
Hengitän muutaman kerran rauhallisesti syvään,tunnen miten
kehoni rentoutuu ja mieleni tyhjenee. Ympäristö häviää.
Tässä tilassa olen 10-20 min. Palaan takaisin, avaan silmäni,
venyttelen ja hissukseen jatkan päivääni.

Meditaatiossa minä kohtaan sisäisen jumaluuteni.
Meissä kaikissahan on sisäinen jumaluus,
jota myös alkulähteeksi kutsun.Meditaatiossa pääsen
ikäänkuin siihen todelliseen kotiin, josta olen lähtenyt.

Näin hiljentyen saan myös yhteyden oppaaseeni, enkeleihin,
sekä muihin Valon auttajiin, keijuja unohtamatta.

Kaarina 241

Mantelinen pihlaja.

Meilläpäin pihlajan lehdenalut ovat vielä pieniä, jopa
silmuilla vielä. Ne ovat kertakaikkiaan miellyttävän makuisia!
Nuo hempeän pulleroiset silmut maistuvat manteleilta.
Kun silmut pyrähtävät kasvuun, katoaa mentelinen maku niistä.

Isommista lehdistä valmistan kesäajan erilaisia yrttijuomia.
kuten: Pihlajajuoma
2l pihlajan lehtiä
4 kanelitankoa (tai maun mukaan, kokeile…)
2tl viinihappoa
2l kiehuvaa vettä
1dl sokeria liotettuna kuumaan veteen.

Lisää viinihappo kiehuvaan veteen ja kaada vesi lehtien päälle,
mieluusti isompaan kulhoon, lisää kanelitangot ja jätä tekeytymään
yön yli huoneenlämpöön.
Poista seuraavana päivänä lehdet ja tangot.
Liota sokeri kuumaan veteen ja lisää se juoman joukkoon.
Sekoita hyvin ja siivilöi. Juoma on nyt valmista tiivistettä,
josta saat nautiskella 4 – 5 litraa janojuomana veteen lantrattuna.

Marjat sopivat mainiosti hilloihin, smootieihin, kiisseleihin,
mehuihin ja leivontaan.

Pihlajaa on pidetty varsinaisena noitapuuna ja se on myös keijujen
lempipuu. Pihlajalla on suojeleva voima, se suojelee onnettomuuksilta
ja negatiiviselta energialta.
Pihlaja tuo onnen taloon ja perheelle. Sillä on myös tervehdyttäviä
vaikutuksia : Vahvistaa, parantaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoa.
Pihlajalla on lievästi laksatiivinen vaikutus.

Että olen onnellinen kun tontillamme kasvaa runsain määrin näitä
maagisia puita! Sen henki on niin vahva, että kun sen kanssa pääsee
yhteyteen, se opettaa meille miten päästä yhteyteen muiden elemen-
taalihenkien ja henkioppaiden kanssa.
Pihlaja on maadoittava puu.

– Kaarina 241

Näppärä siankärsämö

Niin se tupsahti takatalvi! Onnekseni eivät siankärsämö
vauvat ottaneet liiemmin itseensä, sitkeitä ovat pikkuiset.
Niiden keijuilla on pitsimäinen mekko…
Olen antanut nimeksi Siiri tietylle kärsämölle.

Aina kun saan haavan tai hiertymän sormeeni kesällä,
Siiri heti huutelee itseään avuksi, sillä Siiri taitaa
verenpysäyttämisen taijan.
Hän on myös kokkikolmosen asemassa kesäkeittiössämme,
maustaen liha- ja sieniruoat. Se on meillä hyvinkin
arvostettu villivihannes.

Kärsämöä voi syödä sellaisenaan kun ne ovat pieniä,
kerään niitä salaatteihin ja kypsennettäviin ruokiin,
se sopii myös mainiosti kalan maustamiseen.
Sujautanpa muutaman lehden smoothien joukkoonkin.

Siankärsämöllä on: virkistävä vaikutus, lievittää kipua,
vastustaa tulehduksia, sopii kuivalle iholle, hoitaa
aknea, keuhkoille höyryhengityksenä ja toki teenä.
Edistää ruoansulatusta ja Joulun jälkeen onkin oiva
apu. Peräpukamiin jäähtyneellä teellä pesten ja teenä
juoden. Runsaisiin kuukautisiin ja kipuihin.

Itse säilön kärsämöä kuivattamalla, sitä sopii myös pakastaa,
mutta itse yleensä kuivatan kaikki mitä luonnosta kerään.
Kuivattaminen vahvistaa aromia.

ON TARKEÄ MUISTAA ETTÄ:
Herkkä saattaa saada kasvin käsittelystä ihottumaa,
Pujo- ja kamomilla allergiset voivat saada oireita!

Liian runsas käyttö saattaa aiheuttaa huimausta tai
päänsärkyä. Vähennä silloin käyttöä.

– Kaarina 241

Nokkoskeijun voimat.

Nokkosetkin ovat jo hyvällä alulla, eikä niitä voi olla huomaamatta,
siitä pitävät huolen nokkoskeijut!
Niillä jos kellä on kova hinku tutustua ihmisiin…ja ne kyllä
pitävät huolen, että ne huomataan. Ovat siis huomionkipeitä!

Niillä on käytössään monia salaisia voimia, jotka ovat ihmisille hyväksi.
Huonoja puolia olen löytänyt vain yhden: Ne ovat himputin kovia
tiukkimaan pistävillä neuloillaan!
Vaikka niin ihmisrakkaita kehuvat olevankin, niitä pitää
lähestyä arvostaen, sillä ne suojelevat itseään.

Nokkonen on maailmansivu tunnettu hyvänä rohdoskasvina:
Se lisää elimistön vastustuskykyä ja lisää ketävyyttä,
vahvistaa verta, on voimana tulehduksia vastaan,
virkistää aineenvaihduntaa, vahvistaa hiuksia ja luustoa ja
jos vaikka ja mitä hyvää tämä saa aikaan.

Ravintonahan nokkonen on lyömätön, niinpä pinaatti kannattaa
vaihtaa tähän “vihulaiseen”.
Siitä saa herkullisia lettuja, kuivattua nokkosta voi käyttää
mihin vain, vaikka pizzan päälle oreganon tapaan. Nokkostee virkistää aina
kaamoksen keskellä ja kun yleensä nokkoset kannattaa muutenkin keittää,
saa keitinvedestä mainiota hiushuuhdetta.
Ja ne nokkosen siemenet, niissä on ytyä…ovat avuksi uuvahtaneille,
toipilaille ja heille jotka painivat seksuaalisen haluttomuuden kanssa.

– Kaarina 241

Ihana kevät!

Kevät on jo hyvää vautia menossa, kärpäset ja perhoset lentelevät
omia tohinoitaan ja aurinko niin ihanasti lämmittää!

Ihanat kukkaiskeijut heräilevät talvilevoltaan. Jokaisella kukalla
on oma keijunsa, joka huolehtii kukan tuoksusta, väristä ja kasvusta
noin yleensä. Kukilla on oma voimakas energeettinen värähtelytaso ja
parantajathan tietävätkin sen. Siksi on kukkatipat!

Kun tuot eläviä kukkia kotiisi, kukkien väri, tuoksu ja keijujen
toiminta, sekä läsnäolo vaikuttavat niin sinuun kuin kotisikin
energiavärähtelyyn. Kukilla on jopa oma persoonallisuus!

Meillä puutarhassa tulppaanit ovat jo hyvässä kasvussa ja krookukset
jo kukkivatkin. Krookuksen keijut ovat usein itse kukan värisiä,
näin on siis kaikkien kukkien kohdalla. Oma kokemukseni krookuksen
energiasta on sen voima ja vahvuus. Se on opettanut minulle hengen
kestävyyttä, sillä krookuksen henki ja persoona on voimakas.
Se on aina ensimmäisenä tunkemassa maasta pintaan ja kestänyt talven
koettelemukset ja vielä lisääntyy mukavasti. Se on opettanut minuakin
heräämään talven joskus kankeista energioista ihanaan tulevaan kesään,
innostaen jälleen elämään ja näkemään elämäni valoisana.
Krookus keijuineen energisoi toimintaan!

-Kaarina 241

Talvi tulee maahisille.

Näin on. Talvi tulee ja maahisetkin vetäytyvät lepoon asumuksiinsa.
Tutustuin elämäni ensimmäiseen maahiseen Lapissa, eräänä kesänä.
Minä kun tykkään luonnon kivistä ja niitä löytyy kullankaivajien
jäljiltä, olin keräämässä kiviä tällaisessa paikassa.
Miten ollakkaan havaitsin jotain outoa ja pienempää,
noin metrin mittaisen olennon tarkkailevan minua. Hämmästyin,
niin myös hänkin, kun havaitsi että näen hänet.
Tajusin heti, että hän on metsän asukki, maahinen ja olin
vähän harmissani, kun kultamailla olin.
Aloin siinä selittämään, että en ole kullankaivaja, vaan etsin
maahisten taidetta sisältäviä kiviä.
Kulta saa kuulua minun puolestani maahisille, ei ihmisille.
Löysinkin paljon upeita kiviä! Harmi kun en ole ottanut niistä kuvia.

Täällä etelämpänä meillä on myös maahisia, he viihtyvät metsissä,
mutta tulevat myös asutuksiin, jos katsovat sen aiheelliseksi.
Ihmisiä hekin välttävät, kuten keijutkin. Etenkin maahiset ovat
pidättyväisempiä luomaan kontaktia ihmisiin.
Ihmisiin he luottavat, jos näkevät, että näillä on syvä kunnioitus
luontoa kohtaan ja samalla luonnonhenkiä kohtaan.

Olen antanut meidän lähistöllä asustavalle maahiselle nimen Mauno.
Se nyt vain sopii hyvin yhteen: Mauno Maahinen.
Sisälle kotiini hän ei tule. Viihtyy ulkona näin talvisinkin,
omassa kolossaan tuolla metsässä. Välillä käy minua tapaamassa,
kuten tänäänkin, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessani.

Mutta siis luonnonhenget, kuten maahisetkin, vetäytyvät talveksi
lepoon ja rauhaan, vain olemaan. Ja niin pitäisi meidän ihmistenkin
toimia!

Lämmöllä! – Kaarina 241

Ongelmana pihlaja, pyhä puu.

“Pyhät ovat pihljat pihoilla, marjat vielä pyhemmät.”
Niin sanotaan Kalevalassa. Pihlaja on ollut Suomalaisille
pyhä pihapuu. Ihmiset uskoivat pihlajan suojelevaan voimaan.
Sen marjat nostivat henkistä värähtelyä ja rukouksetkin
kulkivat helpommin taivaaseen.
No, nyt minulla on ongelma: Meillä on kaksi
pyhää pihlajaa pihassamme. Kuinka ollakkaan toinen niistä
on nyt ikävästi mieheni rakennusprojektin tiellä…
Minä tuskailen etteihän toiselta voi kaveria poistaa?
Puullakin on tunteet. Kaikilla puilla. Voih!
En minä taida soveltua tänne metsän keskelle, miten on?
jos ei kerran puitakaan saa kaataa…
Kovasti olen pihlajan hengelle jutellut ja anteeksiantoa
etukäteen anellut. Eikä yhtään helpota.

Tällä maagisella puulla on hallussaan tieto luonnon
ennusmerkeistä ja miten niitä luetaan.
Henki todella suojelee, se on myös yhteydessä jumalattariin.
Pihlajan henki opettaa kutsumaan maagisia henkiä,
oppaita ja elementaalihenkiä.
Se myös maadoittaa ja suojaa ulkopuolisten voimien vaikutuksilta.
Kannattaa ottaa pala pihlajan oksaa taskuun ja kuskata sitä
mukanaan, suojelu on melko taattua. Että täältä niitä,
suojelunappuloita kohta saisi…
Mutta, minä jään tänne nyt tekemään pihlajallemme saattohoitoa…

Lämmöllä -Kaarina 241