Sadonkorjuun aikaa.

Marjat on jo kerätty pakkaseen, sienet työstetty ja
omakotitalon kokoiset puimurit pyörivät pelloilla,
onpa joku jo näemmä tehnyt syyskylvötkin.
Pelloilla näkyy suuria, muovitettuja pyöröpaaleja,
“jättiläislinnun munia” totesi eräs pienokainen kerran.

Yhteistyössä luonnon kanssa sato on yleensä taattu.
Se mitä kylvää ja hoitaa sydämellään, antaa yleensä
hyvän sadon, sillä keijut huolehtivat siitä muiden
luonnonhenkien kanssa.

Nauttikaamme siis kaikesta mitä luonto meille antaa!
Se antaa meille myös paljon ilon aiheita.

Mekin palasimme Lapista takaisin tänne metsämökkiimme,
tarkoituksena aloittaa syystyöt, eli puutarhan lepoon
laittaminen talveksi. Siinä on keijukaisillakin taas oma
hommansa, saattaa koko luonto lepoon.

Asiasta kukkaruukkuun, tuli mieleeni tuo, sitä niittää mitä
kylvää…kun joillakin ihmisillä on hyväksikäytön taipumus.
Ja sitten on nämä hyväksikäytetyt, että ethän sinä vain
kuulu jälkimmäiseen?
Jos sinulla on taipumusta antaa muiden käyttää sinua hyväkseen,
asiassa jos toisessakin, etkä saa siitä asianmukaista korvausta,
elämäsi ei ole tasapainossa.
Tämä on se asia jonka kanssa itse olen kamppaillut, ja päättänyt
että se loppuu. Jos joku ei sitä hyväksy, niin ei voi mitään.
On opittava pitämään puolensa ja kertomaan asiat suoraan, että
miten sinä asiat näet ja miltä sinusta tuntuu.

Mutta siis, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä mitä elämä
meille antaa, luottaen näin siihen, että saamme osaksemme
aina vain lisää runsautta!

– Kaarina 241

Pienen kuusen henki.

Pikainen tervehdys täältä Lapin lumon keskeltä!
Tuossa yhtenä päivänä kuljeskelin metsässä, toteamassa
jotta puolukat eivät olleet vielä täysin kypsiä.
Hyviä silti olivat…

Aikani siinä pällistellessä kiinnitin huomion pieneen kuuseen,
niitäkin täältä löytyy mäntyjen seasta.
Huomasin miten kuuseen alkoi muodostua lempeän ystävälliset
ja iloiset kasvot! Kuusikin taisi ymmärtää että minä näin sen.
Ja se alkoi viestittää:
“Pysähtyisitkö hetkeksi miettimään, auttaessasi muita,
ettet vain liikaa holhoa ja ole ylisuojelevainen?
Muista antaa jokaisen elää heidän omaa elämäänsä, ja tehdä ne
elämän omat valinnat itse, vaikka huomaisit että väärin menee
sinun mielestäsi.
Olet aina ystävä kaikille ja tarvittaessa kuunteleva korva,
silti älä ota muiden murheita kannettavaksesi, sillä ne eivät
sinulle enää kuulu, eivät vaikka kyse olisi rakkaimmista ihmisistä.
Jokaisen on kuljettava oma tiensä, jonka varrella voit toki olla
neuvonantaja, muista olla positiivinen, oli asia mikä tahansa ja
nähdä asiat parhainpäin jo etukäteen”.

Juurikin niin! Tuota minä tarvitsin, vaikka se vaikealta välillä
tuntuukin toteuttaa…

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241