Kuuntelu on kultaa.

Sitä sanotaan, että kuuntelu on kultaa ja niin se onkin.
Tykkään itse puhua niin, ettei minua keskeytetä alvariinsa.
Kuuntelu on sekin taitolaji.

Työssäni olen juurikin tuo kuuntelija pääasiassa.
Suurimmaksi osaksi olen läsnä ja hiljaa. Annan toisen kertoa
tarinaansa kaikessa rauhassa, keskeyttämättä.
Toki siinä sitten yritän pitää kaikki kuulemani järjestyksessä ja
kasassa, jotta voin sitten myöhemmin kysellä ja keskustella.

Samaan aikaan ei myöskään voi touhuta mitään muuta, sillä se ei
herätä mitenkään luottamusta ja tärkeitä asioita saattaa sujahtaa ohi.
Pitää olla 100%:sti läsnä kaikin aistein, toisekseen sen kyllä
huomaa jos toinen on vain kuuntelevinaan ja touhuaa jotain muuta,
vaikka olisikin vain puhelinkeskustelusta kysymys.

Juttutuokio voi olla pitkäkin, siksi pitää olla hiljaisuutta ja
rauhallinen ympäristö ettei mikään pääse häiritsemään.
Toinen saa puhua omaan tahtiinsa.
Yksi hyvä paikka on luonnossa istuskelu, luonto antaa oman
hoitavan energiansa tähänkin jos sää sallii.

Kuuntelijana en koskaan tuomitse toista, hän on tehnyt tai
jättänyt tekemättä kenties jotain, mutta se ei ole minun asiani.
Minkäänlainen arvostelukaan ei kuulu kuuntelijalle.
Lopuksi teen omat johtopäätökseni kun toinen on kertonut kaiken.
Tärkeintä on se että puhuja itse ymmärtää kenties kiemuraisiakin
mietteitään ja keskustelun kulkiessa jäsentelee ajatuksiaan.

Kuulemisiin! – Kaarina 241

Parasta oliiviöljyä.

Ja ihan nyt asiasta kukkaruukkuun, eli oliiviöljyyn.
Olen Kreetan saaren vankkumaton ihailija ja siitä joskus
sain kipinän öliiviöljyyn ja juurikin Memmas Knossos öljyyn.
Se on kyllä laadullisesti ihan parasta!

Oliiviöljy sisältää monia elimistölle hyvin hyödyllisiä yhdisteitä,
sekä lukuisia tärkeitä hivenaineita ja antioksidantteja,
K- ja E-vitamiinia ja montaa muuta mukavaa.

Öljyn tulehdusta alentavat ominaisuudet auttavat taistelemaan
kroonista tulehdusta ja sen aiheuttamia tauteja vastaan.
Tulehduksiahan pidetään yhtenä syynä erilaisiin sairauksiin,
kuten syöpään, diabetekseen sekä reumaan.

Oliiviöljyn tyydyttymättömät rasvahapot lisäävät elimistössä
hyvän kolesterolin määrää ja poistavat pahalaatuista kolesterolia.
Terveelliset rasvat alentavat verenpainetta, sekä alentavat riskiä
sairastua sydän- tai verisuonitauteihin. Näistä syistä itse käytän
Knossos Memmas öljyä ruuanlaitossa ja leivonnassa.

Käytän myös oliiviöljyä ihon ja hiusten hoitoon. Joskus käytän sitä
suihkuöljynä, jolloin se kosteuttaa ihoa. Meikin poistossa hyvä.
Hieronta öljynä tämä on aivan lyömätön!Tykkään kovasti läträtä
tällä öljyllä… Kuiviin kantapäihin myös hyvä apu.
Tämä käy siis aivan kaikkeen!
Mitenköhän sitä selvisin ennen Memmas Knossosta?

Öljyisiin tunnelmiin….. – Kaarina 241

Vaatimaton lahja.

Tässä on nyt muutama päivä tullut reissattua maalta kaupunkiin ja
pois. Ollaan rempattu kaupunki asuntoa, josta vuokralainen muutti
yllättäen taivaan kotiin. Niinpä päätimme että muutamme sinne itse
talviajaksi.
Jokseenkin on mehut puristettu, selkä kipeä jne.

Ystävätär katkaisi seinän hionta homman puhelulla. Kutsui meidät
syntymäpäivilleen. Ehtona kuitenkin on, ettei lahjaa saa viedä.
Materiaa kun on siunaantunut jo tarpeeksi.

Hän on luonnonläheinen taiteilijasielu ja sanoi, että kortti pitää
olla ja jos välttis jotain haluaa viedä kortin lisäksi, vaihtoehtona
on joko jokin luonnon kivi tai kelottunut oksa maasta.
No niin! Helppo nakki! Ei muuta kun katselemaan kivikokoelmaani
kallionpäällä, sieltä löytyy varmasti hänelle sopiva kivi.
Kenties jokin, joka vetää kipua pois? Tai jokin kaunis kivi.
Oheinen kuva, jonka tähän liitin, tuo minulle mieleen maahisten
taiteen.
Kelottuneita oksia ei nyt justiinsa löydy.

Me olemme sen verran erisorttista sakkia ystävämme kanssa, että
tyydymme vähään. Itse tehty kortti, tai jokin luonnosta löytynyt
aarre on meille mieluisa lahja.
Että aina ei tarvi mennä kauppaan ja olla pussi levällään, kun
haluaa jollekulle tuottaa hyvän mielen.

– Kaarina 241

Sadonkorjuun aikaa.

Marjat on jo kerätty pakkaseen, sienet työstetty ja
omakotitalon kokoiset puimurit pyörivät pelloilla,
onpa joku jo näemmä tehnyt syyskylvötkin.
Pelloilla näkyy suuria, muovitettuja pyöröpaaleja,
“jättiläislinnun munia” totesi eräs pienokainen kerran.

Yhteistyössä luonnon kanssa sato on yleensä taattu.
Se mitä kylvää ja hoitaa sydämellään, antaa yleensä
hyvän sadon, sillä keijut huolehtivat siitä muiden
luonnonhenkien kanssa.

Nauttikaamme siis kaikesta mitä luonto meille antaa!
Se antaa meille myös paljon ilon aiheita.

Mekin palasimme Lapista takaisin tänne metsämökkiimme,
tarkoituksena aloittaa syystyöt, eli puutarhan lepoon
laittaminen talveksi. Siinä on keijukaisillakin taas oma
hommansa, saattaa koko luonto lepoon.

Asiasta kukkaruukkuun, tuli mieleeni tuo, sitä niittää mitä
kylvää…kun joillakin ihmisillä on hyväksikäytön taipumus.
Ja sitten on nämä hyväksikäytetyt, että ethän sinä vain
kuulu jälkimmäiseen?
Jos sinulla on taipumusta antaa muiden käyttää sinua hyväkseen,
asiassa jos toisessakin, etkä saa siitä asianmukaista korvausta,
elämäsi ei ole tasapainossa.
Tämä on se asia jonka kanssa itse olen kamppaillut, ja päättänyt
että se loppuu. Jos joku ei sitä hyväksy, niin ei voi mitään.
On opittava pitämään puolensa ja kertomaan asiat suoraan, että
miten sinä asiat näet ja miltä sinusta tuntuu.

Mutta siis, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä mitä elämä
meille antaa, luottaen näin siihen, että saamme osaksemme
aina vain lisää runsautta!

– Kaarina 241

Pienen kuusen henki.

Pikainen tervehdys täältä Lapin lumon keskeltä!
Tuossa yhtenä päivänä kuljeskelin metsässä, toteamassa
jotta puolukat eivät olleet vielä täysin kypsiä.
Hyviä silti olivat…

Aikani siinä pällistellessä kiinnitin huomion pieneen kuuseen,
niitäkin täältä löytyy mäntyjen seasta.
Huomasin miten kuuseen alkoi muodostua lempeän ystävälliset
ja iloiset kasvot! Kuusikin taisi ymmärtää että minä näin sen.
Ja se alkoi viestittää:
“Pysähtyisitkö hetkeksi miettimään, auttaessasi muita,
ettet vain liikaa holhoa ja ole ylisuojelevainen?
Muista antaa jokaisen elää heidän omaa elämäänsä, ja tehdä ne
elämän omat valinnat itse, vaikka huomaisit että väärin menee
sinun mielestäsi.
Olet aina ystävä kaikille ja tarvittaessa kuunteleva korva,
silti älä ota muiden murheita kannettavaksesi, sillä ne eivät
sinulle enää kuulu, eivät vaikka kyse olisi rakkaimmista ihmisistä.
Jokaisen on kuljettava oma tiensä, jonka varrella voit toki olla
neuvonantaja, muista olla positiivinen, oli asia mikä tahansa ja
nähdä asiat parhainpäin jo etukäteen”.

Juurikin niin! Tuota minä tarvitsin, vaikka se vaikealta välillä
tuntuukin toteuttaa…

Mukavaa päivää sinulle! – Kaarina 241

Lapin kutsu.

No niin.
Lapin kutsun kuulen taas.
Huomenna aamulla nokka kohti Lappia.
Siellä olisi tarkoitus olla pariviikkoa.
Pitää oikein pohtia tuota vaatepuolta, jotta mitä
sitä tarvis mukaan ottaa tarjetakseen, siellähän on
jo yöpakkasen puolellakin oltu.En kyllä toppatakkia
vielä ota, mutta villasia vaatteita kyllä löytyy.

Mielenkiinnolla odotan kun säätieto lupasi melkoisen
lämmintä vielä ensiviikoksi, jotta onkon se toppi, vaiko
villapaita kelit?

Lapin ruska luo outoa taikaa…
Jotenkin se Lapin lumo on meikäläiseenkin iskenyt.
Ihan asuntovaunussa asustelemme, hiukan alkeellista
elämää ilman sähköä. Siitä toki pidän.
Kännykkää ja tietokonetta täytyy käydä lataamassa kylällä.

Kuukkeliden ja porojen kanssa seurustelun ohella,
aijon silti kirjoitella tänne jotain ja mahdollisuuksien
mukaan roikkua myös linjoilla.

Kuulemisiin! -Kaarina 241

Uusi alku.

Kesäinen tervehdys metsämummilta!
Viikonvaihde on mennyt ihmisillä juhlien merkeissä.
Onnea kaikille jotka ovat arvostelunsa saaneet,
sekä heille, joille ovet avautuvat uusiin mahdollisuuksiin!
Toivottavasti kaikilla on omat unelmansa, joita lähtevät
tavoittelemaan. Tärkeintähän on se, mimmosen lopputuloksen
on päättänyt luoda.

Minä puolestani availen myös uusia ovia. Tänään vietän jo
toista yötä uudessa kodissani ja huomenna aloitan vuorotyöt
niinikään uudessa työpaikassa. Tämä tarkoittaa myös sitä,
että olen ollut tiiviisti yhteydessä luonnonhenkiin,
selittäen heille, etten ole heitä jättämässä.
Etenkin maahinen tuntuu olevan joteskin loukaantunut,
vaikka yrittää mokoma näytellä välinpitämätöntä…
Hänen käytöksensäkin on muuttunut jotenkin pisteliääksi.
Noh, annan sen anteeksi, itse saattaisin käyttäytyä samoin
vastaavassa tilanteessa. Olen yrittänyt tolkuttaa hänelle,
etten jätä tätä paikkaa, vaan tulen aina käymään kun on vapaita.
Vastineeksi olen saanut vain mulkaisuja…mmh.

Tiedän myöskin sen, että tämä on vain väliaikainen tilanne.
Seikkailijan rohkeudella nyt yritän jotain muuta ja katson
mihin se johtaa. Voipi olla että jo vuoden kuluttua olenkin
jo jossain muualla ja eri hommissa.

Tästä lähtien luon itse tietoisesti oman elämäni,
ilman pelkoa. Jos pelottaa, niin tutkin itseäni ja syytä
moiseen, pyydän Arkkienkeli Urielin avukseni jos oikein tukalata
tuntuu. Itse työssäni tarvitsen myös Arkkienkeli Azraelin apuja.
Näitä kahta enkeliä olen pyytänyt työkavereikseni uuteen työhöni,
sillä tiedän että heitä tarvitaan.
Kohti uusia tuulia siis!

Lämmöllä -Kaarina 241

Rakastettu voikukka.

Voikukka herättää ristiriitaisia tunteita.
Toiset vihaavat sitä ja me hortoilijat rakastamme ja ihastumme
siihen aina uudelleen ja uudelleen. Onhan se monikäyttöinen
hyötykasvi. Itse syön kukat, lehdet ja juuret mutta en vartta.
Varren maitomainen neste käy hyvin syylien poistoon.
Voikukka on siitä hyvä, että sitä voi laittaa melkeinpä kaikkiin
ruokiin mukaan ja siitä saa hyvää simaa.
Juuret paahdan uunissa kahvin korvikkeeksi sikurin tapaan.
Paahdetun juuren tuoksu muistuttaakin kovasti kahvin tuoksua.
Toiset pakastavat voikukkaa, minä taas tykkään kuivata.

Minä olen unohtanut ruukkusalaatit kauppaan aina keväästä syksyyn ja
kerään kaikki vihreät salaattiainekset luonnon omasta puutarhasta.
Voileivänpäälle juustoa, tomaattia ja voikukan lehtiä, niin masukin
varmasti tykkää.

Voikukka puhdistaa maksaa, munuaisia ja verta. Se lisää sapeneritystä
ja juoksuttaa vessassa pissillä eli on virtsaneritystä lisäävä ja
näin myös turvotuksia poistava. Antaa vauhtia ruuansulatukselle, auttaen
siten vatsavaivoissa.

Voikukan keijukaiset ovat hyvin itseriittoisia ja suorastaan ylpeitä.
Voitto Voikukka aina rehentelee niiden kevätvirkeyttä, sillä kun aurinko
vähän maata lämmittää, nämä jo heräävät talviuniltaan ja aloittavat
työnsä täyttämällä kaikki mahdolliset paikat keltaisella valomerellä.
Ne iloitsevat suuresti työstään ja vaalivat voikukkia suurella rakkaudella.
Voitto kavereineen myös nauraa, ettei niitä voi syödä pois ja vaikka kuinka
niitä kitkisin kukkapenkistäni pois, he kyllä huolehtivat että uusi kukka
kasvaa siinä hetkessä uudestaan.

– Kaarina 241

Sinisiiven viesti.

Kyllä tämä lämmin kesän alku on ihana!
Sen seitsemän eri sorttista linnun liverrystä,
oikea konsertti ulkona. Siihen sekaan vielä kaikenmoiset
pörriäiset.
Eräs taiteilija ystäväni kysyi joko olen nähnyt sinisiiven?
Kyllä, näin jo niinä ensimmäisinä lämpöisinä päivinä.
Hän oli nyt myös kutsunut sinisiipeä tervehtimään itseään,
ja niin tämä pieni perhonen oli kevyesti keikkunut hänen luo.
No tottahan minä perässä, lähdin kutsumaan sinisiipeä omassa
puutarhassani, jonkin aikaa siinä kului, tunteja siis, ja kun
olin menossa huussipolulla, lenteli pikkarainen sinisiipi
minua vastaan. Se istahti keskelle polkua aivan eteeni.
Siinä sille juttelin kaikenlaista. Lähdin lompsimaan eteenpäin
perhonen vanavedessäni. Se kierteli ympärilläni ja istahti taas
eteeni, hyvä etten astunut päälle!

No kyllähän minä sitä kutsuin, mutta olisiko sillä petäti asiaa
minulle? Kun noin sitkeästi etteeni asettuu.
Onko iloni hävinnyt? No ei.
Tuliko tämä pikkarainen perhonen tuomaan elämääni keveyttä?
Todellakin! Ja toivottavasti. Onhan minulla muutos edessä,
uusi työpaikka ja muutto kaupunkiin. Siinä on minulle haastetta!
Värähtelyt täytyy nostaa kehossani ja perhosen voima auttaa siinä.
Ajatuksetkin on hyvä pitää selkeänä.

Perhonen kertoo, että mikään elämässä ei ole pysyvää, sillä elämä
muuttuu koko ajan. Siinä muutoksessa perhosen voima antaa rohkeutta
muuttaa elämää, iloisin mielin.
Elämä on aina seikkailua.

– Kaarina 241

Mantelinen pihlaja.

Meilläpäin pihlajan lehdenalut ovat vielä pieniä, jopa
silmuilla vielä. Ne ovat kertakaikkiaan miellyttävän makuisia!
Nuo hempeän pulleroiset silmut maistuvat manteleilta.
Kun silmut pyrähtävät kasvuun, katoaa mentelinen maku niistä.

Isommista lehdistä valmistan kesäajan erilaisia yrttijuomia.
kuten: Pihlajajuoma
2l pihlajan lehtiä
4 kanelitankoa (tai maun mukaan, kokeile…)
2tl viinihappoa
2l kiehuvaa vettä
1dl sokeria liotettuna kuumaan veteen.

Lisää viinihappo kiehuvaan veteen ja kaada vesi lehtien päälle,
mieluusti isompaan kulhoon, lisää kanelitangot ja jätä tekeytymään
yön yli huoneenlämpöön.
Poista seuraavana päivänä lehdet ja tangot.
Liota sokeri kuumaan veteen ja lisää se juoman joukkoon.
Sekoita hyvin ja siivilöi. Juoma on nyt valmista tiivistettä,
josta saat nautiskella 4 – 5 litraa janojuomana veteen lantrattuna.

Marjat sopivat mainiosti hilloihin, smootieihin, kiisseleihin,
mehuihin ja leivontaan.

Pihlajaa on pidetty varsinaisena noitapuuna ja se on myös keijujen
lempipuu. Pihlajalla on suojeleva voima, se suojelee onnettomuuksilta
ja negatiiviselta energialta.
Pihlaja tuo onnen taloon ja perheelle. Sillä on myös tervehdyttäviä
vaikutuksia : Vahvistaa, parantaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoa.
Pihlajalla on lievästi laksatiivinen vaikutus.

Että olen onnellinen kun tontillamme kasvaa runsain määrin näitä
maagisia puita! Sen henki on niin vahva, että kun sen kanssa pääsee
yhteyteen, se opettaa meille miten päästä yhteyteen muiden elemen-
taalihenkien ja henkioppaiden kanssa.
Pihlaja on maadoittava puu.

– Kaarina 241