Miten minusta tuli minä?
Niin pienestä lapsesta,kuin kykenen muistamaan tiedostan olleeni hyvin herkkä ja tietyissä tilanteissa myös arka.Ei ollut juuri muita kontakteja,kuin koulukaverit ja naapurit,joten varsin pienissä ympyröissä elämäni ensimmäiset vuodet vietin.En ole harrastanut koskaan mitään jossain tietyissä ryhmissä,riitti kun polkupyörällä ajelin naapuriin ja sitten palloteltiin ja pelattiin ulkopelejä.
Olin kiltti lapsi,joka meni joukon perässä,en ole milloinkaan pyrkinyt olemaan pomo ryhmässä,vaan aina hiljainen taustalla oleva huomaamaton tyttö,varsinkin ala-aste ikäisenä. Muistan hyvin ihailleeni luokkakaveriani,joka oli huomattavasti vilkkaampi ja sanavalmiimpi kuin minä.Mietin,miksen voisi olla itsekin tuollainen,koin tarvetta olla rohkeampi:) Jouduin vaihtamaan muutaman kerran koulua ja ne muutokset tuntuivat aina tosi kurjilta,koska jännitin uuden ryhmän kohtaamista.
Nuoruusvuosina erilaisuus vain korostui,koin yhä enemmän, etten kuulunut joukkoon.Olin niin herkkä ja omissa oloissanikin viihtyvä.En kaivannut sitä nuorten normaalia menovaihetta.Toki kuitenkin porukoissa ja piireissä pyörin,mutta olin siellä ikään kuin”vastentahtoisesti” ja niin se touhu karkasikin lopulta käsistä.
Olin nuoruudessani jo hyvin kiinnostunut unimaailmastani,koska näin valtavasti unia ja hyvin selkeitä,pitkiä tarinoita! Sain sieltä paljon lohtuakin omaan elämääni. Koin itseni eheämmäksi, eläessäni ikään kuin kahdessa eri maailmassa. Se oli minulle suuri rikkaus ja sitähän se on vieläkin. Näin myös monia hyvinkin selkeitä enneunia ja kun aloin niistä kertoa läheisilleni,he kutsuivat minua noidaksi,koska näin myös kuolemantapauksia ennakkoon:) Se alkoi aiheuttaa myös pelkoa ja ahdistusta heissä.
Olen unissani saanut kohdata monia,monia edesmenneitä sukulaisiani, osan olen kohdannut hautausmaalla,jolloin vainaja kävi luonani ikään kuin jättämässä jäähyväiset viimeisen kerran ja sitten kääntyi pois ja palasi sumuun,johon en kyennyt näkemään selvästi.
Osan olen saanut tavata vainajan kotona,minulle tärkeässä paikassa.Ollaan saatu istua sylikkäin ja jutella kaikki,joka oli jäänyt sanomatta ko.henkilön yllättävän poismenon vuoksi. Nämä unet ovat erittäin lohdullisia,koska niiden lopuksi erotaan ymmärryksessä,kun vainaja sanoo,että aikansa on täynnä ja nyt on aika lähteä,sitten olemme haudanneet hänet uudelleen ja kaikki on taivaallisen hyvin.
Kädet yhtyivät kiitokseen ja onnellisuuden kyyneleet vierivät poskilleni.Kaikki oli sanottu ja sydämeni oli keveä!
Olen hyvin kiitollinen ja muistan sen myös päivittäin ilmaista!
Tuleeko sinun pidettyä säännöllisesti yhteyttä enkeleihin? Sinullakin on mahdollisuus vahvistaa yhteyttäsi henkimaailmaan.