Tässä pohdin enkelten kanssa ihmisten omaatuntoa.
Minkälainen on omantunnon ääni? Eiköhän se ole sellainen hiljainen
kuiskaus jota ei kukaan muu kykene kuulemaan, paitsi enkelit.
Omatunto ihmisellä tietää kyllä milloin on tapahtumassa jotain,
mikä ei kertakaikkiaan ole oikein ja se myös tiedottaa asiasta
tunteella.
Vaikka omatunto kuinka kolkuttaisi, suu vain ei aukea ja niin
omatunto on vaijennettu.
Nyt minä olen mediasta seurannut vanhusten hoivapalvelujen
alasajoa. Kolkuttaakohan kenelläkään omatunto? Ehkä, ehkä ei.
Me ihmiset olemme yksilöinä niin erilaisia.
Joitain ohjaa ego,raha ja valta, silloin omatunto jätetään sivuun.
Toisia taas ohjaa sielu, tunne ja rakkaus, siellä myös omaatuntoa
kuunnellaan.
Rakkautta säteilevä ihminen on myös nöyrä sydämestään,
egolla jyräävä ei niinkään.
Omatunto jos mikä osaa erottaa pahan ja hyvän, se kolkuttelee jo
kun asia on vasta ajatuksen tasolla. Mistä se ääni sisimmässäsi tulee?
Olisiko tuo Alkulähteen ääni? Minusta se on juurikin sitä ja sitä pitää
ehdottomasti kuunnella! Noh, tämä on vain minun mielipiteeni.
Kuten sanoin meitä on moneksi.
Silti, tunnen nyt surua senioreiden puolesta, iltaisin ristin käteni ja
rukoilen kaikkien heidän puolestaan, kuin myös sitä, että päättäjät
ottaisivat enemmän näitä asioita sydämen asiakseen.
Lämmöllä – Kaarna 241