Puolukkaiset posket

Kävin tässä metsässä samoilemassa ja totesin että puolukkasato on
melkoisen vähäinen tänä syksynä. En ole kovinkaan puolukoiden perään,
mutta puolensa niissäkin on.

Virtsavaivoista kärsivän kannattaa syödä puolukoita ja nauttia
lehdistä keitettyä teetä. Puolukanlehtitee desinfioi virtsateitä;
arbutiini hajoaa elimistössä 1-2 tunnin kuluessa, suun kautta otettuna.
Virtsavaivojen lisäksi, puolukkaa on käytetty munuaistulehdukseen,
sekä kihtivaivoihin ja jopa reumaan.
Puolukasta saa myös hyvää mehua jota voi kuumeisena nautiskella.

Puolukka sopii myös rasvaisuuteen taipuvaiselle iholle.
Puolukkanaamion pyöräytät helposti:

1dl puolukoita
kaurajauhoja
1 munanvalkuainen

Muussaa puolukat hyvin, erota valkuainen keltuaisesta ja
lisää valkuainen sekä kaurajauhot survokseen. Sekoita hyvin.
Levitä mössö puhtaille kasvoille ja anna vaikuttaa 30min.
Huuhtele haalealla vedellä.
Ihastele kuorittua ja heleää ihoasi.

Kyllä luonnosta saa niin paljon kaikkea mitä ihminen tarvitsee,
myös kauneuden hoitoon!

– Kaarina 241

Ajatuksia kuolemasta.

Tässä jokunen päivä sitten, keskustelin ystäväni kanssa kuolemasta.
Pohdimme omia tulevia kuolemiamme. Kuten: Miten kuolemme?
En juuri nyt muista minkä tavan olen valinnut täältä poistumiseen,
mutta uskon, että olen sen itse valinnut ennen tänne syntymistäni.

Tässä iässä sitä tulee pohtineeksi näitäkin asioita, kun tiedostaa,
että jossain vaiheessa tulee aika siirtyä toiselle tasolle,
valoon ja rakkauteen.
Kenties ja toivottavasti, joku edesmenneistä rakkaistani tulee
minut hakemaan. Toisella puolella on tuttuja sieluja sankoin joukoin.

Voisiko siellä olla jopa juhlat? Tunnelma täynnä rakkautta ja iloa!
Takaisinpaluun juhlaa.

Niin mites sen tuomitsemisen kanssa? Mille tasolle sitä ollaankaan menossa?
Nooh, itse minä itseni tuomitsisin jos joku. Ei Jumala minua tuomitse,
Hän on itse rakkaus. Ja minä taas olen matkalla valoon.

Sana kuolema on kuitenkin ikään kuin tabu, vieläkin.
Se sisältää paljon pelkoa, loppuuko kaikki?
Elinkö sellaisen elämän josta haaveilin? Uskalsinko elää?
Jos en, niin nyt on viimeistään sen aika!

Olen tosin paljon kokemuksien kautta oppinut. Siksihän tänne tulinkin.
Ikävät kokemukset eivät ole olleet rangaistuksia, vaan kokemuksia.
Kokemuksien rikastuttamana kehitymme, kunhan ohjaajana toimii rakkaus.

Lämpimin ajatuksin Kaarina (241)

Kuka on parantaja?

Uskon että kuka tahansa voi tulla parantajaksi, mutta se vaatii aikaa ja
tietynlaista soveltuvuutta tehtävään. Aito parantaja ja auttaja on henkilö,
joka on halukas auttamaan ja palvelemaan lähimmäisiään.
Hän ei palvele palkkion toivossa, tunteakseen ylpeyttä tai rikastuakseen.
Aito palvelija – parantaja palvelee rakkauden tunteesta.
Se on tunne joka suorastaan pakottaa palvelemaan kaikkia ihmisiä ja
ylipäätään kaikkea elollista. Parantava voima on ollut olemassa yhtä kauan
kuin koko ihmiskuntakin. Jo luolaihmisetkin tunsivat tämän voiman.
Se on Korkeimman Parantava Voima, energia joka tavoittaa ja
vaikuttaa kaikkeen mikä on elollista.
Tuo kyseinen voima on sekä meidän sisimmässämme, että meidän
ulkopuolellamme ja Hän on kaiken elämän lähde.
Hän on meidän oman pienen sisimpämme keskuksessa majaileva elämä.

Maailma on täynnä sähköä. Sähkö ei kuitenkaan valaise taloa, ellei talo
ole valmis ottamaan sähköä vastaan. Sama pätee ihmiseen: ei Korkeimman
ääretön ja ikuinen voimakaan voi auttaa ihmistä, ellei ihminen itse
ole valmis ottamaan sitä vastaan sisimpäänsä.
Eli jos minä laitan kahvinkeittimen päälle, eikä se mokoma toimi,
voi syy olla johdossa, sillä maailmassa kyllä sähköä riittää.
Sama pätee ihmisen ja Korkeimman luovan energian kohdalla.
Koko maailmankaikkeushan on tätä voimaa täynnä, mutta vain se määrä,
mikä virtaa meidän oman olemuksemme läpi, tekee meissä työtä.

Parantavin ajatuksin viikonloppuun!

Lämmöllä: -Kaarina (241)

Suru kuuluu elämään.

Suru on puhdasta tunnetta., koska se liittyy keskeneräisiin asioihin.Sureva ihminen kokee suunnatonta ikävää, halua kieltää tapahtunut, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä ja usein myös vihaa.

Kohti Valoa
Kehokin voi reagoida suruun: tulee päänsärkyä, vatsa oireita, muisti pätkii, on väsymystä, ja esimerkiksi paniikkihäiriön oireita.
Mitalilla on kaksi puolta, mikä pätee joka asiassa: jokaisella asialla ja tapahtumalla on aina hyvät ja huonot puolensa. Surun hyvä puoli on siinä, että se vie ihmisen henkistä kasvua eteenpäin.
Joidenkin ihmisten elämästä löytyy huomattaviakin vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, jotka täytyy käydä läpi, jotta niistä pääsee selville vesille ja näin elämän arvot asettuvat uuteen järjestykseen.
Suruun kuuluu tuska ja tuskaan kuuluu kyyneleet. Hyvällä syyllä voidaankin sanoa, että kyyneleet ovat kasvun merkki ja että tuskakin kasvattaa meitä.
Suru on aina henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi toiselle olla katastrofi ja aiheuttaa kokijalle suurta surua. Suruun vaikuttaa niin ihmisen persoonallisuus kuin mahdolliset aiemmin koetut menetykset, surun aiheuttaneen menetyksen luonne sekä suruprosessin aikana saatava tuki.
Surulliset tunteet ja ajatukset saattavat heitellä, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena. Hiljallee tunteet alkavat yleensä tasaantua ja menetyksen kanssa pystyy elämään. Joskus suru voi toki pitkittyä ja muuttua masennukseksi, tällöin kannattaa kääntyä ulkopuolisen auttajan puoleen.
Tarve puhua tulee yleensä jossain vaiheessa suureksi. Sureva saattaa tuntua hyvinkin uuvuttavalta, koska hänellä on kova puhumisen tarve hänen toistaessa jatkuvasti samoja aioita, yhteisiä muistoja, viimeisiä sanoja ja tekoja.
Kokemuksesta tiedän, että puhua täytyy vaikka tuhansiin kertoihin ne samat asiat jotka mielessä pyörivät!

Erilaiset vertaistukiryhmät ovat paikallaan ja auttavat eteenpäin.
Itse annan vertaistukea henkirikosuhrien läheisille, sekä itsemurhan tehneiden läheisille, sillä niistä minulla on itsellä kokemusta.
Joten soita minulle jos tarvitset tukea surussasi, koskipa se sitten mitä menetystä tahansa.

P. 0700 – 800 00 (K18) ja valitse Kaarina 241 Puhelun hinta 2,95€/min+pvm/mpm

Rakkaudella -Kaarina 241

Nokkonen nuorentaa.

Osa nokkosta ja kehäkukkaa.
Minä kun kuulun hortoilijoihin, kerään yleensä keväästä syksyyn luonnosta kaikenlaista aina ruoasta lääkkeisiin ja vähän kauneuden hoitoonkin. Nokkonen ja kehäkukka ovat ehkä lemppareitani.
Nokkonen on erinomainen villivihannes ja yksi parhaista lääkekasveista. Itse tykkään nokkosen siemenistä. Niitä kun heittää aamupuuroon ruokalusikallisen niin kyllä jaksaa! Munuaiset vahvistuu, väsymys häippäsee ja kaiketi tuo volyymiä libidon puolelle… Herkkä jos on, voi aloittaa ripauksella siemeniä vaikka jogurtin joukkoon. Kuivatutkin siemenet kuuluisi sihdin läpi laittaa, voivat näet polttaa edelleen, herkkää suun limakalvoa. Minä pläjäytän aina suoraan lautaselle ilman sihtiä.
Nokkonen se vasta heleyttää, rauhoittaa ja puhdistaa niin normaalia kuin rasvaistakin ihoa. Päänahkakin kiittää kun verenkierto kiihtyy, ei uhkaa hilse eikä hiuskato. Sopii tummille hiuksille.
Huuhtelen hiukset aina nokkosvedellä: &-10 nokkosvartta, litra vettä, haudutan nokkoset kiehuvassa vedessä. Siivilöin ja annan jäähtyä. Käytän viimeisenä huuhteluvetenä.
Ihan ajattelin tänne oman kategorian villiyrttihössötyksistäni laittaa.

Illantoivotuksin: – Kaarina (241)

Elämäni eläimet

Mietintöjä
Katselen tässä kissaani, ja muistelen menneitä.
Minulla on ollut paljon eläimiä. Koiria, kissoja, kanoja, ankkoja, lampaita ja tietty kaikenmaailman jyrsijöitä… Nyt on vain kissa, joka on tottakai mielestäni ainutlaatuinen!
Häneltä saa aina hellyyttä. Nukkuu yöt sängyssämme, välissämme ja pää tyynyllä. Hän myös aistii jotain mitä itse en näe. Siksi kissa tai koira on tavallaan hyvä olla, ne tuovat turvallisuuden tunteen.
Eläimet ovat antaneet ihmiselle kautta aikojen iloa, turvaa ja vilpitöntä rakkauttaan.
Annammekohan me niille yhtä paljon oikeassa suhteessa ja oikealla tavalla?
Eläin on aina eläin ja sen tarpeet ovat toisenlaiset kuin ihmisen, mutta yhtäkaikki, eläimilläkin on tunteet.
Ne kykenevät intohimoisiin suhteisiin ja rakastavat jälkikasvuaan, sekä tuntevat niin suunnatonta iloa kuin suruakin.
Jotkut väittävät, että eläimillä ei ole sielua. Miten se on mahdollista? Minä ainakin väitän toisin.
Ei se ero voi olla ihmisen ja eläimen välillä niin suuri, etteikö eläimellä sielua olisi…
Meillähän on samat lähtökohdat! Kummatkin on siitetty samallatavalla ja ne syntyvät samalla tavalla.
Kumpikin kokee kipua ja tuskaa, erottaa hyvän ja pahan ja kuolemakin tapahtuu samalla tavalla.
Kissiäni tässä ihastelen ja näitä asioita pohtien.

– Kaarina (241)

Auttajana lähimmäisen rakkaudesta

Minä pyrin auttamaan toisia ihmisiä siinä kun vain pystyn ja kykenen.
Olen mielelläni kuuntelija ja keskustelija siten, että keskustelu on molemminpuolista. Voin antaa myös neuvojakin, mutta joskus se saattaapi olla jopa hankalaakin. Voin varmuudella puhua ja neuvoa asioissa, jotka olen itse kokenut.
En voi väittää tietäväni tai osaavani asioita, joista minulla ei ole kokemusta tuon taivaallista.
Vaikka kulkisin kurssilta toiselle( energiakurssejakin on jos jonkinlaista ja aina kyse on loppupelissä yhdestä ja samasta voimasta) ja lukisin kirjoja sadoittain., en voisi sanoa että tiedän niistä asioista nyt kaiken. Ei. Vasta sitten, kun olen käynyt ne omassa elämässäni kokemuksena läpi, voisin sanoa, että tiedän mistä puhun.
Minä en voi sanoa toiselle, mitä hänen tulee tehdä, sillä jokaisen pitää päättää itse omat asiansa. On todella helppoa antaa toiselle elämänohjeita, mutta uskottavuuteni kärsii, jos en itse toimi antamieni ohjeiden mukaan, sillä onhan oma esimerkki “tienviitta” toiselle.
Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto, enkä minä voi tyrkyttää omaa näkemystäni väkisin.
Kuitenkin, auttamisen työ, tavalla tai toisella ei milloinkaan ole turhaa.Auttaminen on sukua lähimmäisenrakkaudelle. Lähimmäisenrakkaus on taas paljolti samaa kuin ystävyys: se on tekemistä ja antamista. Lähimmäisenrakkaus on toisista välittämistä, huolenpitoa ja vastuuta, ennenkaikkea heikompiosaisista.

Sain kerran aivan hullun idean!Mietin kodittomia ihmisiä, jotka asuvat kirjaimellisesti kadulla. Niitähän täällä Suomessakin riittää, joten miten on heidän terveytensä laita? Jos he ovat ajautuneet täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, niin miten terveyspalvelut hoituvat heidän kohdallaan?
Enhän minäkään nyt kaikkea tiedä…
No siis, tällä kohtaa mieleeni juolahtivat eteerisetöljyt ja muut kasvirohdot. Niistähän on apua moneen vaivaan! Mitäs jos…minä menisin jonnekin sillan alle ja aloittaisin heidän hoitamisensa, ilmaiseksi tietty!
No juu, arvaat varmaankin miten makoisasti kuningasidealleni naurettiin?! Että siis tekisin ilmaisia hoitoja kalliilla eteerisillä öljyillä?!
Tottakai minä tiedän, että ne ovat arvokkaita öljyjä, sillä olenhan lätrännyt niiden kanssa niin kauan, että tiedän kyllä mitä ruusu ja rosmariini maksaa.

Entäpä jos minä olisin se joka majailee siellä siltojen alla ja joku ystävällinen sielu tulisi tarjoamaan mahdollisuuden peseytymiseen, ja vaikkapa aromahoitoon jossain muodossa, vaivoista riippuen, sekä tarjoaisi ylleni puhtaat ja ehjät vaatteet ja ehkä murua rinnan alle?
Niin, näin minä ajattelin silloin joskus ja ajattelen vieläkin.
Minun tulisi tehdä heille se, minkä minä toivoisin tehtävän minulle, jos olisin heidän sijassaan.
Niin se vain on.

❤ – Kaarina

Opettele olemaan yhtä luonnon kanssa

Tästäkin tuntuu olevan ainakin satavuotta aikaa kun tein tämän visualisoinnin ensimmäisen kerran. Istuin kuvitellussa huvimajassani odotellen uutta ystävääni jännityksestä pakahtuen. Mietin kukahan sieltä mahtaisi tulla? Enhän voinut sitä etukäteen tietää!
Pikkuhiljaa, aivan kuin usvasta oviaukkoon ilmaantui vanhempi intiaani.
Hän oli mies, jolla oli jo harmahtavat pitkät hiukset letitettynä. Hiuksissa roikkui kaksi sulkaa. Kaulassaan hänellä roikkui “tuluspussi”.
Hänen katseensa oli täynnä lämpöä sekä hyvin tarkka, kuin kotkan katse; aivan kuin mikään ei pysyisi salassa hänen katseeltaan.
Yllään hänellä oli vain nahasta tehdyt housut ja jalkoja suojasi mokkasiinit, niissä jotain kirjailuakin näytti olevan, mutta se oli sivuseikka. Iäksi arvioin n. 60- vuotta.
Minulla oli hänelle silloin tärkeä kysymys esiteetävänä, koskien omaa tulevaisuuttani; ” Mitä minä ryhtyisin tekemään työkseni?” Hän oli hetken hiljaa, tarkkaili ja vastasi sitten: “Opettele olemaan yhtä luonnon kanssa”. Tämän jälkeen hän ojensi minulle sulan, mutta hän ei katsonut minua silmiin, vaan ohitseni, ikäänkuin kaukaisuuteen.
Ja minä olin ymmälläni, sillä eihän tuossa vastauksessa ollut kerrassaan mitään tolkkua! Noh, vuosiensaatossa olen ymmärtänyt saaneeni suuren viisauden – todella suuren!
Teen usein näitä matkoja ja tapaan häntä edelleen. Hän on oppaani, ollut syntymästäni lähtien. Sulkia olen saanut roppakaupalla, niistä olen valmistanut työvälineitä hoitoihin. Ristin hänet Kotkan Katseeksi. Hän on tietäjä, shamaani.
Hän silloin joskus alussa kertoi minulle meedion kautta, että hän tulee seuraamaan minua kaikkialle. Minä kuuluisin metsään, luontoon, keräämään kukkia ja kasveja ja auttamaan niillä ihmisiä.
Tuntuu että hän näkee aina ja kaiken mikä liittyy minuun. Hän joko seuraa minua tai on osa minua.
Melkein aina kun olen tavannut näkijöitä tai meedioita, he ovat huomauttaneet että kanssani kulkee intiaaneja, erityisesti huomio kiinnittyy erääseen mieheen jolla on voimakkaat kasvonpiirteet, hän on lempeä, mutta karhumainen, kasvot kuin kirveellä veistetty. Hän on päällikkö. Auttanut minua työstämään tiettyjä asioita elämässäni.
Nämä molemmat komistukset kuuluvat menneeseen elämääni.

❤ – Kaarina

Hetki enkelille

Minulla on ollut tapana iltaisin, ennen nukkumaanmenoa lastenlasteni kanssa viettää pieni rukoushetki, silloin kun he ovat meillä yökylässä. Nyt ovat jo kouluikäisiä ja koulussa tapahtuu jännittäviä juttuja ja joskus jopa pelottaa. Silloin pyydämme yhdessä voimaa. Erikoistilanteissa pyydämme AE Mikaelia ja AE Jofielia oman suojelusenkelin lisäksi.
Jokaisellahan on oma suojelusenkeli, joka on henk.kohtainen vartija ja huolehtii ihmisestä heti tämän syntymästä alkaen läpi koko elämän viimeiseen henkäykseen asti.
Lapset kuitenkin varttuvat huomaan minäkin, ja kun ikää tulee lisää, enkelit jättäytyvät pikkuhiljaa syrjemmälle ja antaa ihmislapsen vapaasti toikkaroida. Vaikka enkeli antaakin tämän vapauden, on silti aina mahdollisuus kutsua heidät takaisin elämään.
Voi pyytää apua, esittää kysymyksiä ja kuvitellaenkeli kanssamme kaikkiin elämämme tilaisuuksiin. Mielikuvitus on etenkin lapsilla suuri rikkaus! Tämä käsitys oli aikoinaan myös omilla lapsillani ja se auttoi heitä suuresti.
Kun omat lapseni silloin joskus kauan sitten sairastelivat milloin mitäkin, he kutsuivat AE Rafaelia ja hänen johtamiaan enkeleitä apuun

Koulukiusaaminen on nykyään monien huulilla ja monelle lapselle raskas koettelemus uhrin asemassa. Itse aikoinani olin tuo uhri. Silloin en kuitenkaan korviani lotkauttanut enkeleille. Paljon kestin, paljon kärsin, mutta käänsin sen kuin käänsinkin omaksi voitokseni! Tietyllä tavalla se teki minusta vahvan ihmisen. Joten kiitän kaikkia kiusaajiani!
Eihän sitä helvettiä kestänyt kuin 9 vuotta… Oikein täytyy ihmetellä että miten sitä jaksoikin? No enkelit! He varmasti kantoivat että jaksoin luovia kaikki ne vuodet.

Nykyisin minä juttelen enkeleille kuin kenelle tahansa läsnäolevalle kaverilleni. Autolla ajaessani juttelen aina ja ohikulkijat varmaan kuvittelevat että minulla on handsfree käytössäni.
Jos taas kotona joku yllättää minut ääneenpuhumisesta se voipi mennä vaikka kissin piikkiin, sillehän minä…

Juu, eivät kaikki sukulaiseni / tuttavani tiedä yhteyksistäni rajatiedon ihmeelliseen maailmaan! On heitä jotka eivät kertakaikkiaan sitä hyväksyisi. Mutta, eipä minulla ole tarvis tehdä siitä numeroa.
Sitten on taas se asian toinen laita, eli ystävät jotka tästä tietävät, kyselevät alvariinsa neuvoa elämänsä kinkkisiin juttuihin.

Hienoa että heitä on!

❤ – Kaarina