Sadonkorjuun aikaa.

Marjat on jo kerätty pakkaseen, sienet työstetty ja
omakotitalon kokoiset puimurit pyörivät pelloilla,
onpa joku jo näemmä tehnyt syyskylvötkin.
Pelloilla näkyy suuria, muovitettuja pyöröpaaleja,
“jättiläislinnun munia” totesi eräs pienokainen kerran.

Yhteistyössä luonnon kanssa sato on yleensä taattu.
Se mitä kylvää ja hoitaa sydämellään, antaa yleensä
hyvän sadon, sillä keijut huolehtivat siitä muiden
luonnonhenkien kanssa.

Nauttikaamme siis kaikesta mitä luonto meille antaa!
Se antaa meille myös paljon ilon aiheita.

Mekin palasimme Lapista takaisin tänne metsämökkiimme,
tarkoituksena aloittaa syystyöt, eli puutarhan lepoon
laittaminen talveksi. Siinä on keijukaisillakin taas oma
hommansa, saattaa koko luonto lepoon.

Asiasta kukkaruukkuun, tuli mieleeni tuo, sitä niittää mitä
kylvää…kun joillakin ihmisillä on hyväksikäytön taipumus.
Ja sitten on nämä hyväksikäytetyt, että ethän sinä vain
kuulu jälkimmäiseen?
Jos sinulla on taipumusta antaa muiden käyttää sinua hyväkseen,
asiassa jos toisessakin, etkä saa siitä asianmukaista korvausta,
elämäsi ei ole tasapainossa.
Tämä on se asia jonka kanssa itse olen kamppaillut, ja päättänyt
että se loppuu. Jos joku ei sitä hyväksy, niin ei voi mitään.
On opittava pitämään puolensa ja kertomaan asiat suoraan, että
miten sinä asiat näet ja miltä sinusta tuntuu.

Mutta siis, olkaamme kiitollisia kaikesta siitä mitä elämä
meille antaa, luottaen näin siihen, että saamme osaksemme
aina vain lisää runsautta!

– Kaarina 241