No näinhän tämä vuosi lähti meikäläisellä käyntiin.
Lenssu sai kuin saikin otteen minusta, ei ollu omat
tropit käden ulottuvilla reissussa, suojaus petti…
Noh, otan tämän nyt vaikka puhdistuksen kannalta.
Saikulla olen, linjallakaan en ole pystynyt olemaan,
koska ääni on kadoksissa. Nyt sitten vain olen.
Eihän se toki pahitteeksikaan ole, se oleminen.
Olen huomannut että harva osaa vain olla, aina täytyy
mukamas jotain tehdä? No eikä täydy!
Vastustuskykyni voi olla nyt jostain syystä heikko,
mutta toisaalta se kiinnittää huomion siihen, että pitää
huomioida itsensä, keho, henki ja mieli, jotta terveyskin
pysyy tallella ja tasapainossa.
Itsetutkiskelun aikaa sanoisin. Menenkin tästä taas
vällyjen alle fundeeraamaan…
Voikaatten hyvin! – Kaarina 241