Sielu vastaan ego.

No niin!
Sillai se kului meikäläisen viikonvaihde, keskellä
sisäistä sotatilaa. Juu, en ymmärrä johtuiko mokoma
leijonaportista vaiko mistä lie, mutta aivan järkyn
yhteenoton sain aikaan sisälläni, koskien työjuttuja…
Egoni nostaa aina välillä päätään, mitä henkisempiin
asioihin olen menossa.

Tässä pohdin tosissani erästä henkistä kurssia,
joka minua kiinnostaisi. Egoni saikin siitä sitten
jonkinsortin hepulin ja rissasi oikein kunnolla yrittäen
tuoda järjenääntä, eli niitä rikkaruohoja esiin.
Järkevästi kyllä selitteli kuten:
” Eihän sulla ole rahaa!” tai ” Mitä silläkin rahalla saisi?
Ja mitä miehesikin sanoisi moisesta rahan haaskuusta?”
(Ja paljon muuta mitä en tähän laita.)

Aivan, raha tuntuu olevan jokapaikan vetokortti egolleni silloin,
kun on kyse jostain kivasta, josta sieluni nauttisi.

Sieluni taas sanoi: ” Kultaseni, älä tuosta välitä, ajattele
sensijaan itseäsi! Mitä sinä oikeasti haluat? Mieti ja toimi
siltä pohjalta! Luota siihen, että kaikki järjestyy ja rahat
riittää!Anna mennä ja iloitse! Muista yksi pikku juttu…minä
sinun sielusi olen aina oikeassa! Tunne! Kuuntele tunnettasi!”

Ja minähän kuuntelin, tunnetta, sieluani siis, luottaen siihen ja
maailmankaikkeuden pankkiin!
Mutta sen sanon, että osasipa olla pitkäveteinen kina,
ei hääviä ollenkaan.

Tunteella: – Kaarina 241