Elämäni eläimet

Mietintöjä
Katselen tässä kissaani, ja muistelen menneitä.
Minulla on ollut paljon eläimiä. Koiria, kissoja, kanoja, ankkoja, lampaita ja tietty kaikenmaailman jyrsijöitä… Nyt on vain kissa, joka on tottakai mielestäni ainutlaatuinen!
Häneltä saa aina hellyyttä. Nukkuu yöt sängyssämme, välissämme ja pää tyynyllä. Hän myös aistii jotain mitä itse en näe. Siksi kissa tai koira on tavallaan hyvä olla, ne tuovat turvallisuuden tunteen.
Eläimet ovat antaneet ihmiselle kautta aikojen iloa, turvaa ja vilpitöntä rakkauttaan.
Annammekohan me niille yhtä paljon oikeassa suhteessa ja oikealla tavalla?
Eläin on aina eläin ja sen tarpeet ovat toisenlaiset kuin ihmisen, mutta yhtäkaikki, eläimilläkin on tunteet.
Ne kykenevät intohimoisiin suhteisiin ja rakastavat jälkikasvuaan, sekä tuntevat niin suunnatonta iloa kuin suruakin.
Jotkut väittävät, että eläimillä ei ole sielua. Miten se on mahdollista? Minä ainakin väitän toisin.
Ei se ero voi olla ihmisen ja eläimen välillä niin suuri, etteikö eläimellä sielua olisi…
Meillähän on samat lähtökohdat! Kummatkin on siitetty samallatavalla ja ne syntyvät samalla tavalla.
Kumpikin kokee kipua ja tuskaa, erottaa hyvän ja pahan ja kuolemakin tapahtuu samalla tavalla.
Kissiäni tässä ihastelen ja näitä asioita pohtien.

– Kaarina (241)