Takaisin täällä.

Hei taas, te ihanat lukijat! Pysyttelinpä välillä taasen pois täältä linjoilta, tullakseni jälleen takaisin… Kevätkin keikkuen tulevi, vaikkakaan talvi ei tänävuonna ole kummoinenkaan ollut, ainakaan Pirkanmaalla. Nytkin on maa ruskeanvihreä ja eikö Turussakin jokin puu jo kukkinut vaaleanpunai-sia kukkia? Sivusilmällä jostain olin sellaisen otsikon näkevinäni. Tämä talvi on koettelemus luonnolle ja sen pikkuapulaisille, mutta eiköhän tuo selvinne, on ennenkin selvinnyt.

Omalla kohdallani työt jatkuvat ja niitä saisi tehdä niin paljon kuin jaksaa. Pitää siis osata sanoa ei ja kieltäytyä runsaasta tarjonnasta. Opiskelen lisäksi itselleni tärkeitä asioita, kuten omassa voimassa pysymistä ja itsensä rakastamista. Sekä tätä:

Minä olen henkinen sekä voimakas olento ( osoitinhan rohkeuteni tullessani takaisin tänne maan päälle) ja tarkoitukseni on tehdä vain hyvää täällä maan päällä, se taas ei vaadi mitään suuria tekoja, vaan yksittäisiä ystävyyden osoituksia muille elollisille olennoille.

Kaikkien ihmisten tulisi nähdä itsensä arvokkaina olentoina, sillä sitä me ihmiset olemme, henkiä kokemassa uusia kokemuksia.

Täällä linjoilla pyrin roikkumaan ainakin klo.10:00 – 12:00 sekä öisin 01:00 – 03:00. Joka päivä ja yö en tosin lupaa tätä aikataulua noudattaa, mutta tämä on siis tavoitteeni.

Lämmöllä:  Kaarina  241

Rauhaisaa Pyhäinpäivää!

Se on taas huomenna se aika vuodesta kun vietämme Pyhäinpäivää,
eli 2.11. Pyhäinpäivänä saamme ihailla hautausmailla kauniita
kynttilöiden aikaansaamia valomeriä.
Kirkoissa muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita ja
luetellaan heidän nimensä.

On tullut istuttua penkissä ja kuunneltua lukuisia läheisteni ja
rakkaimpieni nimiä. Tänävuonna en ole menossa, en edes haudoille.
En yksinkertaisesti pääse, mutta en sitä liiemmin harmittele,
sillä sieluhan ei ole siellä haudassa.
Sielu/henki ei ole paikkaan sidottu. Toki he katselevat miten me
heitä muistelemme ja arvostavat siten varmasti sitä, että haudoille
kukkia tai kynttilöitä viemme.

Huomenna minä sytytän jokaiselle omat kynttilät ja asettelen ne ulos
Pyhän pihapuumme pihlajan ympärille. Se on minun tapani tilanteessa,
kun en haudoille pääse.

Myös Halloween on jalkautunut Suomeen vahvasti, mutta sitä minä en
juhli. Se on jotenkin tehty pelottavaksi. Sitä henkien kohtaaminen
ei kuitenkaan ole. Henkimaailman yhteys on mielestäni näin
Pyhäinpäivänä mahdollinen, koska verho välillämme on ohut.
Toki se on sitä kaikkina muinakin päivinä, ihan arkenakin, mutta
me emme sitä vain huomioi.

Rauhaisaa Pyhäinpäivää! – Kaarina 241