Kiire,kiire,kiire!!

Oletko tullut ajatelleeksi,mikä on se juttu,mikä saa meidät kiirehtimään päivästä toiseen,kuin joku paholainen ajaisi meitä takaa aikomalla ottaa meidät valtaansa? Kiire näkyy kaikkialla ja se vaikuttaa meistä moniin hyvinkin negatiivisesti;(

Työpäivät ovat luonnollisesti monesti stressaavia ja raskaita,koska meiltä vaaditaan moniosaamista ja tehokkuutta,monesti jopa terveyden kustannuksella.Sairauslomia ei katsota hyvällä,vaan mahdollisuuksien mukaan sairaat koitetaan saada keinolla millä hyvänsä pois työntekijä rivistöistä.

Illat saattaakin venyä sitten liian pitkälle ennen nukkumaan asettumista,koska halutaan hiukan omaakin aikaa tai keskustella vaan porukalla päivän kuulumisia.Kova vauhti pitkin päivää jättää energiatasot korkeiksi ja yö saattaakin sitten jäädä liian lyhyeksi hampaiden kiristelyn lisäksi:(

Ja kyllähän me jokainen tiedämme,mitä se ylösnousu aamulla saa aikaan,kun on stressi jo valmiiksi tarttuneena mekon helmaan.

Voi hyvää päivää sentään!!!

Koitetaan ottaa välillä hiukan rennommin ja pyritään nauttimaan hetkistä täydellisellä läsnäololla,eikös vaan?

Rentoja hetkiä toivottelen itse kullekin!

Kiirettä pitänyt?

No, minulla ainakin on aika ollut jotsensakin kortilla. Joulukin tuli ja meni, sitä en ehtinyt viettää, enkä rauhasta nauttia, koska olin töissä. Töissä tulen olemaan myös seuraavatkin juhlapäivät. Tänne tulin muutaman rivin kirjoittamaan, joten en ole unohtanut, on vain ollut niin turkasen kiirus.

Näin ollen en ole myös linjoillakaan pahemmin ehtinyt roikkumaan.

Itse tapaan sanoa, että aikaahan ei ole muuten olemassa kuin mitä vuoden ajat ovat. Muutoin en kellosta niin perusta, enkä siis ajasta. Asiakkaille kun olen aikoja hoitoihin antanut, en siinäkään tuijota kelloa, siksi asiakkaan pitääkin ottaa tarpeeksi aikaa tullessaan, että voidaan myös rauhassa jutella.

Aika ja kello, sekä sen tuijotus ja ajan kanssa kilpaa juokseminen on ihmisen oma keksintö. Ei sovi minulle, ei.

Nyt kun olen vieraalla töissä, on kello tullut turhankin tutuksi… Aika ei tahdo aina sielläkään riittää, etenkin jos on tapahtunut jotain epätavallista. Hoitoala kun on niin hektistä ja yksikään päivä ei ole samanlainen.

Nyt on luvassa sentään paripäivää sieltä hommista vapaata…ehkä… niin pääsee taas langoille…

– Kaarina 241

 

Aikuisten kiireet.

Tässä nyt lähinnä pohtinut vanhempien kiireitä, josta myös
lapset saavat osansa, vaikka eivät sitä halua, saati ymmärrä.
Kiirus kun tuntuu aina vaan lisääntyneen…

Mihin ihmeeseen on ainainen kiire? Huomaako sitä edes itse?
Eikä varman huomaa sitä, mitä siitä seuraa itselle ja lapsille,
tai parisuhteelle ja ylipäätään ydinperheelle.
Kiire pitää joskus osata pysäyttää, se ihan oikeasti vaikuttaa
muidenkin läheisten elämään ja seurauksena voi olla kalliskin
hinta.

Kyllä, kyllä! Monilla on ne samat kiireet, työt, harrastukset,
luottamustehtävät, opiskelu, kaverit ja hännänhuippuna se
perhe. No tottakai on tienattava elantonsa, mutta onko pakko
tienata ylimääräistä hankkiakseen jotain vain näyttääkseen
muille että miten hyvin sitä menee? Ei ole, vaikkakin sitä
näkee etenkin täällä missä asustelen…kun naapuri ostaa
tuliterän auton, hetkenpäästä toisella naapurilla on samanlainen,
tai siis toki kalliimpikin menopeli, seuraavalla naapurilla myös
jne, tulee hienoja autoja tiuhaan vastaan, kyläläiset kun uusivat
autojaan.

Minä taas kaipaan jotain vanhaa auton rimpulaa, jota pystyisi
vielä itse korjaamaan.

Mutta siis, arvostusta ei kyllä saa rahalla, ei minun mielestäni.
Monilla olisi mahdollisuus vaikuttaa ajan käyttöön, siinä kuin
rahankin käyttöön. Siinä sivussahan lapsetkin ottavat oppinsa ja
heistä saattaa pahimmassa tapauksessa tulla suorittajia,
kuvittelevat että koko ajan pitää mennä ja tehdä että tulevat
hyväksytyiksi.

Näihin mietteisiin… -Kaarina 241