Metsämummin kuulumisia.

Nonniin! Täällä sitä taas ollaan ihanassa mäntymetsässä.
Pidin täältä linjoilta parinkuukauden loman ja kävin
pyörähtämässä kaupungissa.
Täytyy sanoa että tuo meikäläisen ”taikaloota” toimii kyllä.
Kaikki toiveeni on toteutuneet. Mutta… olisi pitänyt olla
laatimisessa tarkempi. Työ jota joskus olen tehnyt,
on muuttunut melkoisesti. Tiukka aikataulu ja vähän tekijöitä.
Raskasta vuorotyötä.
Noh, stressi pukkasi tulemaan ja verenpaineet nousi.
Lääkäri määräsi tähän lääkkeet ja vielä unettomuuteen
melatoniinia, mikä ei auttanut. Sattui olemaan äänekkäät
alakerran naapurit jotka hekin valvottivat, myös arkiöisin.

Jos en mitään muuta ole oppinut, niin ainakin osaan kuunnella
omaa kroppaani. Tajusin heti, ettei tämä ole minulle enää
sopivaa työtä ja irtisanoin itseni. Miksi näinkin mukavaa
kaveria kuin itseäni rääkkäisin? Rahan tähden? Ei.
Kyllä minä keksin jo uutta tekemistä ja ”taikalootassani”
on jo seuraavat unelmat kirjoitettuna.

Niinpä tein pikamuuton takaisin tänne metsään.
Se kävi helposti. Soitto vain ja riuskat miehet hakivat huonekalut,
jotka lahjoitin pois. Itse otin vain muut irtaimistoni,
jotka mahtuivat hyvinkin autooni.

Että se oli sellainen seikkailu se!
Ja arvaas vaan kuinka olen nauttinut täällä maalla olosta nyt.
Maahinenkin oli innoissaan paluustani ja huikkasi:
” Mitäs minä sanoin? Et tule siellä viihtymään!”
No niin…Enpä sanonut tuohon mitään.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

Valoisin terveisin – Kaarina