Ensimmäinen kukkaiskeijuni.

No, siitä taitaa olla jo vuosia 9, kun tapasin keijun
ensimmäistä kertaa, tietoisesti.
Kävin silloin luontoyhteysohjaaja koulutuksessa.
Tehtävänä oli myös tutustua luonnonelementaaleihin ja
silloin siis keijuihin. En tokikaan ollut liiemmin keijuja
ajatellut aikaisemmin.
Kun on rikas mielikuvitus, se avaa uusia ovia.
Olen tavannut ihmisen joka ei tiedä mitä mielikuvitus on.
Niin hän ainakin väittää. Mutta minulla sitä onkin sitten
roppakaupalla.

Harjotuksessa keskityin puutarhassa löytämääni yksinäiseen
orvokkiin. Eihän siinä kauaa mennyt kun näin pikkuruisen,
sievän ja uteliaan keijukaisen, no näin, näin!
Hämmästys vain kasvoi, kun sain siihen kontaktin.
Tuokion siinä juttelimme ja minun maailmani,
se koki järisyttävän muutoksen.
Nykyään suhtaudun aivan eritavalla jopa ruohonkorteen.

Orvokki on yksinkertaisuudessaan vaatimaton kukka,
josta huolehtivat sisukkaat, luonteeltaan vahvat keijut.
Orvokki on myös pyhä kukka kaikille keijuille.
Kannattaa hommata orvokkeja puutarhaan, parvekkeelle, tai
ihan vain pöydälle, sillä ne tuovat hyvää onnea.

Metsäorvokin keijut auttavat ujoja ja vetäytyviä ihmisiä,
sekä arkoja eläimiä. Ne auttavat elämään rohkeudessa.
Teen aina itse kukkatipat kasveista joista on tietämystä
jonkin verran siunaantunut.
Kasvatan itse Sarviorvokkeja siemenistä, luomua olla pitää…
Niin, ja rohkeutta ei ole koskaan liikaa, siksi minäkin
käytän tippoja. En toki jatkuvasti, vain silloin kun tiedän
rohkeutta tarvitsevani.

Ihanaa päivää sinulle! – Kaarina 241