Vältä ansa.

Palaan vielä viimeiseen kirjoitukseeni.
Ihan vain vinkiksi, koska rakkaus on sokea, kannattaa
silti ottaa järjen hiukkasesta kiinni ja olla tarkkana.
Eli kun tutustut uuteen ihmiseen kiinnitä huomio seuraaviin
asioihin, ennen kuin päätät ottaa hänet elämääsi pysyvästi:

Onko henkilö ihanan hurmaava, suorastaan lipevä?
Kehuuko itseään korostuneesti?
Onko puheet realistisia, vaiko meneekö vähän yli…?
Onko ollut lain kanssa ongelmia?
Syyttää aina muita?
Hermostuuko helposti?
Onko taipuvainen agressiivisuuteen?
Onko hän epärehellinen?
Manipuloiko hän muita ja kerskuu sillä?
Onko patologinen valehtelija?
Loisii muiden kustannuksella vastuuttomasti?
Ei tunne empatiaa muita kohtaan?
On holtiton rahan suhteen?
Vaatii että asiat menee niinkuin hän sanoo?
Kun hän painaa nappia, kaikki toimii hänen tahtonsa mukaan?
Onko ilmaantunut paljolti irtosuhteita?
Käyttää muita hyväkseen?
Ja ennen kaikkea, jos mitenkään huomaat, että hänen lähipiirinsä
pelkää häntä tai osoittaa varovaisuutta häntä kohtaan?

Tuossa aluksi mitä nyt mieleeni tuli.
Jos tunnistat näitä piirteitä useimpiakin, ole varovainen ja
ota mielummin etäisyyttä reippasti.
Et pysty muuttamaan häntä, sillä tämän sorttinen persoonallisuus-
häiriöinen psykopaatti ei muutu.
Vältä siis joutumasta ikävään ansaan.

No niin, tämän aiheen päätän tähän.

Elämä on kuitenkin ihanaa juuri nyt! Eikö vain?

Lämmöllä, – Kaarina 241

Rakkaudeton psykopaatti.

Jatkanpa vielä edellisestä kirjoituksestani, mikä liittyi
narsismiin. Narsistihan ei ole psykopaatti, mutta psykopaatti
on narsisti. Psykopaatiksi taas ei kannata nimittää ketään,
ilman mielentilatutkimuksen diagnoosia.

Palaankin tässä vanhaan suhteeseeni ja sen muisteluun.
Muistan että hän: Oli aluksi mitä hurmaavin ja täydellisin
ihminen, minä sokeuduin täysin, eikä herätyskellot soineet
missään vaiheessa, ennenkuin oli myöhäistä. Olin hänen saaliinsa,
jonka hän sitten sai. Oikeasti hän ei tuntenut rakkautta, mutta
osasi hyvin näytellä. Minusta tuli hänen palvelijansa ja toki
hän osasi pyörittää myös muita lähipiirissään, tahtonsa mukaan,
omaksi parhaakseen, välittämättä muista.
Hän oli väkivaltainen ja se oli hänestä normaalia. Hän ei katunut
mitään, tai syytti aina minua. Hän muuttui silmänräpäyksessä
hyväntuulisesta uhkaavaksi, ilman että ymmärsin syytä.

Hän osasi vaihtaa naamion kasvoilleen, sitä mukaa kuin mitä
hän tarvitsi, eli persoonallisuus muuttui.

Hän oli patologinen valehtelija. Kertoen suureellisia tarinoitaan
hän kiinnitti ihmisten huomion itseensä, itserakas kun oli.
Ehkä hän jopa itse uskoi niihin. Hän teki mitä halusi.
Laki ja järjestys ei koskenut häntä.
Hän oli toiminnan ihminen, ei viivytellyt asioiden kanssa.
Tuskastui jos tylsyys iski.

Kun minä en sitten enää jaksanut, halusin erota, se oli hänelle
sodanjulistus. Narsisti ei välttämättä ole väkivaltainen, eikä
kaikki psykopaatitkaan ole väkivaltaisia, silti psykopaatti
tappaa herkemmin. Näin meilläkin kävi. Hän kosti.
Minä olin kohde, mutta hän epäonnistui, ja riisti hengen
minulle rakkaimmalta ja tärkeimmältä ihmiseltä.

Hän joutui mielentilatutkimukseen. Sille reissulle hän myös jäi.
Hän teki itsemurhan sellissään. Se oli minun pelastukseni.
Ei tarvinnutkaan muuttaa toiselle puolelle maapalloa karkuun,
niinkuin tuomarikin neuvoi. Hän sanoi, että olen tekemisissä
sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämäntehtävä on tappaa minut.
Siksi minun pitäisi kadota. Noh, eipä tarvinnut.

Minusta tuli toipumisen jälkeen ihmisten auttaja.
Henkimaailmakin liittyy tähän juttuun, mutta siitä en nyt
tähän ehdi kertoa.
Jatkan vielä hieman seuraavalla kerralla….

Valoa päivääsi! – Kaarina 241