Se on taas huomenna se aika vuodesta kun vietämme Pyhäinpäivää,
eli 2.11. Pyhäinpäivänä saamme ihailla hautausmailla kauniita
kynttilöiden aikaansaamia valomeriä.
Kirkoissa muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita ja
luetellaan heidän nimensä.
On tullut istuttua penkissä ja kuunneltua lukuisia läheisteni ja
rakkaimpieni nimiä. Tänävuonna en ole menossa, en edes haudoille.
En yksinkertaisesti pääse, mutta en sitä liiemmin harmittele,
sillä sieluhan ei ole siellä haudassa.
Sielu/henki ei ole paikkaan sidottu. Toki he katselevat miten me
heitä muistelemme ja arvostavat siten varmasti sitä, että haudoille
kukkia tai kynttilöitä viemme.
Huomenna minä sytytän jokaiselle omat kynttilät ja asettelen ne ulos
Pyhän pihapuumme pihlajan ympärille. Se on minun tapani tilanteessa,
kun en haudoille pääse.
Myös Halloween on jalkautunut Suomeen vahvasti, mutta sitä minä en
juhli. Se on jotenkin tehty pelottavaksi. Sitä henkien kohtaaminen
ei kuitenkaan ole. Henkimaailman yhteys on mielestäni näin
Pyhäinpäivänä mahdollinen, koska verho välillämme on ohut.
Toki se on sitä kaikkina muinakin päivinä, ihan arkenakin, mutta
me emme sitä vain huomioi.
Rauhaisaa Pyhäinpäivää! – Kaarina 241