Aikuisten kiireet.

Tässä nyt lähinnä pohtinut vanhempien kiireitä, josta myös
lapset saavat osansa, vaikka eivät sitä halua, saati ymmärrä.
Kiirus kun tuntuu aina vaan lisääntyneen…

Mihin ihmeeseen on ainainen kiire? Huomaako sitä edes itse?
Eikä varman huomaa sitä, mitä siitä seuraa itselle ja lapsille,
tai parisuhteelle ja ylipäätään ydinperheelle.
Kiire pitää joskus osata pysäyttää, se ihan oikeasti vaikuttaa
muidenkin läheisten elämään ja seurauksena voi olla kalliskin
hinta.

Kyllä, kyllä! Monilla on ne samat kiireet, työt, harrastukset,
luottamustehtävät, opiskelu, kaverit ja hännänhuippuna se
perhe. No tottakai on tienattava elantonsa, mutta onko pakko
tienata ylimääräistä hankkiakseen jotain vain näyttääkseen
muille että miten hyvin sitä menee? Ei ole, vaikkakin sitä
näkee etenkin täällä missä asustelen…kun naapuri ostaa
tuliterän auton, hetkenpäästä toisella naapurilla on samanlainen,
tai siis toki kalliimpikin menopeli, seuraavalla naapurilla myös
jne, tulee hienoja autoja tiuhaan vastaan, kyläläiset kun uusivat
autojaan.

Minä taas kaipaan jotain vanhaa auton rimpulaa, jota pystyisi
vielä itse korjaamaan.

Mutta siis, arvostusta ei kyllä saa rahalla, ei minun mielestäni.
Monilla olisi mahdollisuus vaikuttaa ajan käyttöön, siinä kuin
rahankin käyttöön. Siinä sivussahan lapsetkin ottavat oppinsa ja
heistä saattaa pahimmassa tapauksessa tulla suorittajia,
kuvittelevat että koko ajan pitää mennä ja tehdä että tulevat
hyväksytyiksi.

Näihin mietteisiin… -Kaarina 241

Vältä ansa.

Palaan vielä viimeiseen kirjoitukseeni.
Ihan vain vinkiksi, koska rakkaus on sokea, kannattaa
silti ottaa järjen hiukkasesta kiinni ja olla tarkkana.
Eli kun tutustut uuteen ihmiseen kiinnitä huomio seuraaviin
asioihin, ennen kuin päätät ottaa hänet elämääsi pysyvästi:

Onko henkilö ihanan hurmaava, suorastaan lipevä?
Kehuuko itseään korostuneesti?
Onko puheet realistisia, vaiko meneekö vähän yli…?
Onko ollut lain kanssa ongelmia?
Syyttää aina muita?
Hermostuuko helposti?
Onko taipuvainen agressiivisuuteen?
Onko hän epärehellinen?
Manipuloiko hän muita ja kerskuu sillä?
Onko patologinen valehtelija?
Loisii muiden kustannuksella vastuuttomasti?
Ei tunne empatiaa muita kohtaan?
On holtiton rahan suhteen?
Vaatii että asiat menee niinkuin hän sanoo?
Kun hän painaa nappia, kaikki toimii hänen tahtonsa mukaan?
Onko ilmaantunut paljolti irtosuhteita?
Käyttää muita hyväkseen?
Ja ennen kaikkea, jos mitenkään huomaat, että hänen lähipiirinsä
pelkää häntä tai osoittaa varovaisuutta häntä kohtaan?

Tuossa aluksi mitä nyt mieleeni tuli.
Jos tunnistat näitä piirteitä useimpiakin, ole varovainen ja
ota mielummin etäisyyttä reippasti.
Et pysty muuttamaan häntä, sillä tämän sorttinen persoonallisuus-
häiriöinen psykopaatti ei muutu.
Vältä siis joutumasta ikävään ansaan.

No niin, tämän aiheen päätän tähän.

Elämä on kuitenkin ihanaa juuri nyt! Eikö vain?

Lämmöllä, – Kaarina 241

Rahan energia.

Minulla on ollut aikoinaan käsitys, että raha on
pahasta. Sen puute jakaa ihmiset. Rahaa myös käytetään
asioihin, jotka eivät ole hyvästä/hyväksi.
Olisi paljon helpompaa jos ei olisi keksitty noita
sammakonnahkoja ja metallikiekkoja…
Mutta sitten pohdin asiaa toiselta kantilta:
Me tarvitsemme rahaa elääksemme täällä, on toki heitäkin
jotka tulevat toimeen hyvinkin vähällä ja ovat onnellisia.
Tarvitsemme myös toisia ihmisiä ja vedämme heitä puoleensa.
Miksi emme vetäisi myös rahaa puoleemme?
Kenties omilla ajatuksillamme estämme rahan virtaamisen?
Meidän kuuluiskin rakastaa rahaa, jotta vedämme sitä
magneetin tavoin puoleemme.
Kaikki ne asiat joita haluamme, meidän pitää vetää
rakkaudellisella tunteella puoleemme!

Kyllä, jotkut käyttävät rahaa vallan välineenä, joka on siis
negatiivista energiaa. Mutta eihän meidän tarvitse toimia samoin!
Sehän on ihan omassa harkinnassa miten tätä rahan energiaa
käytämme, positiivisiin asioihin vaiko negatiivisiin asioihin.
Kaikessahan on kysymys energiasta.

Omalta kohdaltani voin todeta, etten tietenkään halua olla itse
esteenä rahan virtaavalle energialle, joten opettelen rakastamaan
rahaa ja käytän sitä oikein, eli epäitsekkäästi.

– Kaarina 241