Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että olen saanut
ääneni jotenkuten takaisin. Ääni kyllä sortuu turhan
usein, mutta näillä mennään.
Aamuisin olen pyytänyt suojelusenkeliltäni apuja
arjen kulkuun, pyytänyt uusia ideoita, jotta voisin
toteuttaa sieluntehtävääni. Minä olen ehdottomasti
ihmisten palvelija. Oma enkelini on ollut nyt tiiviisti
kanssani tämän sairasteluni ajan ja saanut minut
pohtimaan toimintatapojani, voisiko jotain muuttaa?
No voisi kaiketi yksinkertaistaa asioita.
Paneutua yhteen lajiin ja toimia sen pohjalta, eikä
haalia montaa asiaa toimenkuvaan, niin kuin minulla on
ollut tapana… Jos sitä keskittyisi energiahoitoon,
yrtteihin ja sielunhoitoon. Luovuutta taidepuolellakin
ehdotettiin, mutta sitä minä ihmettelin, en näet omaa
minkäänlaista taiteellista taitoa.
Enkelini totesi, ettei mitään opi jos ei edes kokeile
niin, että on sielu mukana.
Tätä edelleenkin pyörittelen mielessäni.
– Kaarina 241