Vaatimaton lahja.

Tässä on nyt muutama päivä tullut reissattua maalta kaupunkiin ja
pois. Ollaan rempattu kaupunki asuntoa, josta vuokralainen muutti
yllättäen taivaan kotiin. Niinpä päätimme että muutamme sinne itse
talviajaksi.
Jokseenkin on mehut puristettu, selkä kipeä jne.

Ystävätär katkaisi seinän hionta homman puhelulla. Kutsui meidät
syntymäpäivilleen. Ehtona kuitenkin on, ettei lahjaa saa viedä.
Materiaa kun on siunaantunut jo tarpeeksi.

Hän on luonnonläheinen taiteilijasielu ja sanoi, että kortti pitää
olla ja jos välttis jotain haluaa viedä kortin lisäksi, vaihtoehtona
on joko jokin luonnon kivi tai kelottunut oksa maasta.
No niin! Helppo nakki! Ei muuta kun katselemaan kivikokoelmaani
kallionpäällä, sieltä löytyy varmasti hänelle sopiva kivi.
Kenties jokin, joka vetää kipua pois? Tai jokin kaunis kivi.
Oheinen kuva, jonka tähän liitin, tuo minulle mieleen maahisten
taiteen.
Kelottuneita oksia ei nyt justiinsa löydy.

Me olemme sen verran erisorttista sakkia ystävämme kanssa, että
tyydymme vähään. Itse tehty kortti, tai jokin luonnosta löytynyt
aarre on meille mieluisa lahja.
Että aina ei tarvi mennä kauppaan ja olla pussi levällään, kun
haluaa jollekulle tuottaa hyvän mielen.

– Kaarina 241